11 parasta ilmettä elokuvasta Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Lumikki ja seitsemän kääpiötä-elokuvan animaatio on ajoittain sellaista, että siitä huomaa ettei Disneyn studiolla ollut aiempaa kokemusta kokoillan elokuvista. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että piirrosjälki on filmissä todella kaunista ja hahmot ilmekkäitä. Tästä on monta esimerkkiä ja kokosin omista suosikeistani listan.

11 parasta ilmettä elokuvasta Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Nämä ovat kronologisessa järjestyksessä. Jouduin karsimaan monia hyviä pois jottei tämä lista paisuisi mahdottoman isoksi. Mielelläni kuulisin lopuksi, että onko sinun suosikkisi päässyt mukaan ja jos ei, niin mikä puuttui.

Mutta aloitetaan!

Lumikin arvoituksellinen ilme

Jo ihan elokuvan alkupuolella Lumikki kurkkii verhojen takaa ihan kuin hänellä olisi jotain jäynää mielessään. Selvästikin hän hautoo jotain ja tietää tietävänsä jotain mitä me emme. Jokaisen mielikuvitus kertokoot salaisuudesta omaa tarinaansa. 

Maailman surullisin lintu

Elokuvan alkupuoliskolla on myös toinen erinomainen ilme. Lumikki nimittäin kohtaa pienen sinisen linnun, jolla on kyllä ehdottomasti elokuvamaailman murheellisimpia katseita. Jos ei tämä kuva saa sinussa hoivaviettiä aikaan, niin sitten tuskin mikään!

Ikkunasta kurkkimista

Tämä kuva ja kohtaus on ehdoton suosikkini koko elokuvasta! Hahmojen ilmeet ovat todella onnistuneet ja kohtauksesta välittyy että nyt ollaan jonkin jännän, arvoituksellisen ja ihmeellisen äärellä. Voisin laittaa tämän tietokoneeni näytönsäästäjäksi, niin upea se mielestäni on!

Toisaalta, mikään kuva ei ole erityislaatuinen ilman ristiriitoja ja tästäkin kuvasta löytyy seikka joka itseäni hiukan häiritsee. Miksi ihmeessä kääpiöiden talon ikkuna on likainen vain ulkopuolelta mutta ei sisältä? Toki jokainen meistä huomaa kesällä kuinka paljon likaa ulkoa voi ikkunaan tarttua, mutta tiedämme myös hyvin sen kuinka likainen kääpiöiden koti on sisältä päin. Elämän suuria mysteereitä!

Nyt on nenässä jotain!

Tämä kaveri tiivistää hyvin sen hetken kun huomaat että nenäsi perukoilla kutittelee jokin ylimääräinen. Samalla kuva opettaa senkin ettei hahmojen ilmeiden tarvitse olla liioiteltuja ollakseen hauskoja tai tunteikkaita. Pienet vivahteet tekevät paljon.

Veijarit

Näiden kahden kaveruksen ilmeet kuuluvat samaan kategoriaan kuin ensimmäisen kuvan Lumikilla oleva. Eron tekee se, että näiden eläinten ilme kertoo myös sen ettei arvoitus jää arvoitukseksi kenellekään. Selvästikin jäynät mielessä.

No, kuten tiedämme, kohtauksessa ei kukaan tee jäyniä kenellekään. Näin ne asiayhteydestä irroitetut otokset lähtevät joskus luomaan omia tarinoitaan.

Ei voi olla totta!

En voi olla nauramatta joka kerta kun näen tämän Lumikin ilmeen! Siitä tulee aina mieleen se vanha meemi jossa Arman Alisad toteaa että “nämä ihmiset asuu täällä joka päivä!”. Lumikki on juuri nähnyt kääpiöiden pienet sängyt ja saa päähänsä saman meemin. “Joku nukkuu näissä sängyissä joka päivä!”

Toisen suru on toisen ilo

Vai miten se menikään? No, oli miten oli, kai pieni vahingonilo on sallittua? Tai siis ainakin toiselle nauraminen? Vaikka Lumikki on todella empaattinen hahmo, osaa hänkin hieman pilailla toisten kustannuksella. Tämä kuva on siitä mainio osoitus, vai mitä? Se saa minut pohtimaan yhtä erittäin tärkeää kysymystä: “Ai mitä se teki? Kerro minullekin!”

Luihin ja ytimiin

Mistä tietää, että suukko on ollut onnistunut? Siitä että se menee luihin ja ytimiin asti! Viisaalla pusu osui todellakin hermoon. Mitä tähän voi enempää sanoa? Onnenpekka!

Pusuista ja juonista puheenollen

Vilkas keksi oivallisen kikan saada enemmän pusuja kuin muut. Se tosin toimi vain kerran, mutta Vilkkaan ilmeestä päätellen, sekin riitti hänelle mainiosti. On se vekkuli!

Säikähdys!

Tässä elokuvassa säikähdetään monta kertaa. Eläimet ovat luonnostaan hieman säikkyjä ja Lumikki kokee omat kauhunsa paetessaan metsään. Kuitenkin tämä kohtaus välittää säikähtämisen tuoman tunteen kaikkein voimakkaimmalla tavalla. Sitä edeltää rauhallinen leipomiskohtaus, jossa tehdään Jörölle nimettyä piirakkaa, kunnes yhtäkkiä ikkunaan ilmestyy varjo ja kaikki seisahtuu!

Kohtauksessa Lumikki kohtaa vihdoin sen henkilön, jota on pakoillutkin vaikkei sitä itse vielä tiedäkkään ja se välittyy kohtauksesta todella hyvin.

Anna mulle hetki aikaa!

Nämä kaksi kuvaa ovat samankaltaisia, että päätin ottaa molemmat mukaan. Molemmissa kuvissa on pieni hetki hengästyttävän toiminnan keskellä, jolloin sinulla ei liiku päässä mitään muuta kuin halu huilata hieman.

Ainakin minä näytän samalta aina muutaman rappusen jälkeen kuin noita tuossa vuoren rinteellä kiveen nojatessaan.

Se kuuluisin

Ja lopuksi se ehkä kaikkein kuuluisin ja ikonisin kohtaus, jossa Jörö laskee suojauksensa ja murtuu surusta. Koko kohtaus on liikuttava ja voi vain kuvitella miltä Jöröstä on tuntunut kun hän on löytänyt keittiönsä lattialta sen hänen nimellään varustetun piirakan. Jörö parka!

Bonus

Bonukseksi halusin esitellä sinulle ilmeen, josta ei oikein välity mikään. Kuva on vähän epäreilu kun olen sen kaivamalla kaivanut esiin, mutta pakko se on nyt näyttää. Välillä animaatioihin eksyy piirrustuksia, joissa on selvästikin epäonnistuttu ja tämä Lumikin lasittunut katse on juuri sellainen. Lasittuneisuus ei selvästikään ole tarkoituksellista ja kasvoilta on kaikki ilmeet ja tunteet hävinneet. Lintukin on selvästi hämillään tilanteesta.

Sattuu sitä näköjään parhaillekin!

Oliko näistä jokin sinun suosikkisi? Olisitko lisännyt listaan mukaan jonkin kuvan tai kohtauksen nyt ei mahtunut mukaan? Voit halutessasi lähettää oman kuvasi alla olevan kommenttiosion kautta meille kaikille ihasteltavaksi.

Oikein ilmeikkäitä animaatiohetkiä sinulle!

Guf

PS: Joko luit ajatukseni elokuvasta?

Share
Tweet
Pin
+1
Share