Adventure Time – Ensikokemus

Adventure Time, animaatiosarja, jonka pääosissa on on ihmispoika ja koira. Ei kuulosta kovinkaan omaperäiseltä. Miksi se on kuitenkin niin suosittu?

Adventure Time kuuluu niihin animaatioihin, joita olen halunnut katsoa jo vuosia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Meillä Rovaniemellä oli jopa Finn ja Jake -aiheinen grafiitti yhden aitauksen seinässä, joka muistutti minua sarjasta joka kerta kun kävelin sen ohi, mutta siltikin tutustuminen on jäänyt vain haaveilun tasolle. Olikin siis itsestään selvää hankkia Adventure Timen ensimmäinen kausi heti ensimmäisten animaatioiden joukossa tämän uuden harrastuksen puitteissa.

Nyt onkin aika selvittää, että onko tämä sarja kaiken odottamisen arvoinen!

Ensimmäiset fiilikset

Ensimmäinen jakso on minulle valitettavasti pettymys, koska minulle valkenee, ettei sarja olekaan lineaarisesti jatkuva yhtenevän juonen sarja vaan se koostuu useista lyhyistä tarinoista. Ehkä se johtuu pitkästä odotuksesta ja korkeista odotuksista, mutta olo on todella pettynyt.

Ensimmäinen jakso (Slumber Party Panic) on mielestäni kovin sekava, enkä saa otetta sarjan hahmoista. Tuntuu siltä, että olisin nähnyt yksittäisen jakson jostain sarjan keskeltä, eikä minulla ole hajua mitä ruudulla tapahtuu.

Värit ovat toki kauniita ja piirrosjälki tyylikästä omalla minimalistisella tavallaan, mutta yhtäkkiä sokeria syövät zombit ovat ongelma eikä kaupungin prinsessa halua paljastaa sitä. Juoni on kuin mistä tahansa lasten piirretystä, joissa halutaan opettaa valehtelun ja totuuden pimittämisen ikävät vaikutukset.

No, koska blu-ray on tullut hankittua, ei auttanut muuta kuin katsoa se loppuun asti.

Ja onneksi katsoinkin!

Vaikka ensimmäinen jakso tuntuikin lapselliselta, seuraavissa tarinat ovat toinen toistaan mielikuvituksellisimpia. Joka seikkailu auttaa tutustumaan hahmoihin hieman lisää ja pian huomaan olevani koukussa. Lyhyet 10 minuutin tarinat sopivat tähän konseptiin kuin nenä päähän. Ne ovat kuin pieniä välipaloja joita saattaisi napostella vaikka kuinka pitkään. Onneksi jaksoja on kuitenkin reilusti enemmän kuin Over the Garden Wall -sarjassa.

Finn ja Jake

Finnin ja Jaken keskinäisissä kemioissa on jotain todella kaunista. Kaikessa tekemisessä on jotain sellaista kepeää leikkisyyttä, jota itsekin omaan elämäänsä kaipaa arkisen aherruksen keskelle. Vaikka heidän kohtaamat haasteet ovat välillä lannistavia, niistä selvitään huolettomalla ja josku jopa hieman naiivilla asenteella.

Finn on selvästikin vasta poika ja ote elämään on sen mukainen. Hänen ikänsä näkyy ajoittain impulsiivisena ja kontrolloimattomana käytöksenä. Jake on taas selvästi vanhempi ja toimiikin kaksikon “järjen äänenä”. Ominaisuus on heittomerkkien sisällä, koska ei Finn kuitenkaan mikään rasavilli ole, vaan hänkin on todella esimerkillinen käytökseltään.

Finnin ja Jaken puhtoinen ja esimerkillinen olemus voisivat olla toisissa hahmoissa hyvinkin ärsyttäviä ominaisuuksia, mutta jotenkin tässä sarjassa se ei häiritse yhtään. Kaksikon iloon on helppo yhtyä ja välittää siitä mitä heille kuuluu. Tunsin jopa hieman surua siitä, että kausi loppui, joten aion ehdottomasti hankkia seuraavankin.

Muut hahmot

Muita hahmoja, jotka jäivät mieleeni ovat Beemo, Lady Rainicorn, Jääkuningas ja prinsessa Bubblegum.

Beemo on elävä pelikonsoli, joka asuu Finnin ja Jaken luona. Jostain syystä Beemon ilmestyminen tuo aina hymyn huulille ja odottelinkin kovasti sen näkemistä uudelleen. Syy voi hyvinkin olla siinä, että pelikonsolit ovat kuuluneet omaan lapsuuteeni vahvasti ja olleet siten portti eri seikkailuihin.

Lady Rainicorn on todella kiehtova hahmo. Hänellä ja Jakella on paljon dialogia sarjan aikana, mutta siitä ei ota mitään selvää, koska he puhuvat keskenään vain koreaa. Se saa minut tuntemaan uteliaisuutta noita keskusteluja kohtaan, joista en muuten varmaan edes välittäisi. Voisi kuvitella, että ymmärtämättömyys aiheuttaisi päinvastaisen reaktion, mutta se saakin minut kiinnittämään enemmän huomioita koreaa puhuvien keskinäisiin kemioihin ja sanattomaan viestintään. Nerokasta!

Jääkuningas on taas pahis, josta odottaa jatkuvasti että milloin sen sydän heltiää ja siitä tulee hyvis. Sen motiivit ovat hyvin inhimilliset, mutta toteutus aina pahiksille tyypillistä. En halua keskustella tuosta puolesta enempää, jotten vahingossa spoilaisi mitään. Mielenkiintoinen hahmo on kuitenkin kyseessä.

Prinsessa Bubblegum on myös sellainen hahmo joka herättää uteliaisuutta. Sillä on jatkuvasti jotain menossa mitä ei katsojalle juuri paljasteta. Sen takia katsoja tuntee olonsa hölmöksi, aivan kuten Finn ja Jake, kun he onnistuvat jotenkin sotkemaan Bubblegumin omat touhut.

Tarina

Vaikka Adventure Timen maailmassa kaikki on värikästä ja karkkimaista, on kauniin kuoren sisällä paljon kauhua ja mustuutta. Jo ensimmäisessä jaksossa herätetään henkiin jo kuolleita ystäviä, hakataan niistä syntyneet zombit ja pistellään suuhun zombin sisälmykset. Välillä kohdataan kujeilevia ja kodista häätäviä vampyyreja, jotka tosin veren sijaan imevät punaista väriä tai taistellaan Jääkuningasta vastaan, joka kaappaa kuningattaria keräilymielessä ja yrittää päättää kenen heistä saisi pakotettua naimisiin. Monet kauheuksista tai ihmisyyden nurjista puolista esitetään filosofisella tasolla, eikä kaikki ole niin mustavalkoista kuin alkuun voisi kuvitella.

Sarjan tarinat ovat hyvin monisyisiä ja uskon että monet oivalluksista syntyvät vasta useamman katselukerran jälkeen. Sen takia se muistuttaa toista Cartoon Networkin sarjaa, Over The Garden Wallia (Patrikc McHale taisi olla osa tekijätiimiä myös Adventure Timessa). Hahmot ja tarinat ovat täynnä symboliikkaa ja ehkä siitä syystä sarja on aikuisten katsojien suosiossa.

Musiikki

Sarjassa käytetään musiikkia hyvin harkiten. On vaikeaa sanoa, että musiikki olisi jotenkin hyvää. Enemmän kyse on siitä, että se istuu hyvin kuhunkin hetkeen oli sen tehtävänä sitten toimia vitsinä, kerronnan välineenä tai sitten montaasina.

Loppufiilikset

Vaikka Adventure Timen alkuasetelma on hyvin kliseinen (nimi ja päähahmot), niin siihen se kliseisyys loppuukin. Ensimmäisen kauden jaksoista jokainen tarjoaa tuoretta, hahmot ovat persoonallisia ja pienet yksityiskohdat ovat oivaltavia. Ainakin tätä ensimmäistä kautta on siis helppo suositella. Odotan innolla että pääsen katsomaan seuraavaa kautta.

Oman blu-ray -versioni ostin Amazonista ja aion hankkia sieltä toisenkin osan. Ilmeisesti näitä kausijulkaisuja ei ole saatavilla suomalaisista verkkokaupoista. Pikainen googlaus kertoi että sarja löytyisi kuitenkin Netflixistä ja Toonixista.

Äskeinen Amazon-linkki on kumppanuuslinkki, eli saan pienen komission mikäli ostat elokuvan sen kautta. Se ei aiheuta sinulle lisäkuluja ja mikäli sinulla on mitään tuotteeseen tai ostamiseen liittyvää kysyttävää, autan mielelläni. Kiitos!

Joko sinä olet katsonut Adventure Timea? Mitä pidit?

Ystäväsi,

Guf