Bambi – Ensikokemus

Tämä on jo klisee minun aloituksissani, mutta Bambi on jälleen yksi animaatioelokuva, joka on iso osa lapsuutta vaikka en itse elokuvaa koskaan muista nähneeni. Jokainen tuntee Bambin ja ainakin monelle lapselle bambi on synonyymi metsäkauriille. Ja jokainenhan myös tietää, että Bambin äiti ammutaan elokuvan alussa ja elokuva kertoo siitä miten Bambi selviää elämän haasteista kyseisen kauhukokemuksen jälkeen.

Eiku hetkinen…

Kaunis kuvaelma luonnosta

Aloitetaan elokuvan taiteesta. Mielestäni Bambi on näistä Disneyn viidestä klassikoista ehdottomasti kaunein elokuva. Alun metsään sukeltaminen on todella kaunista monitasokameraa ja vanhan metsän henki on saatu kaapattua kuviin hienosti.

Elokuvassa on toinen toistaan kauniimpia kuvaelmia metsän vuodenaikojen vaihtelusta. Erityistä on se, että kaikki taustat eivät ole kovinkaan yksityiskohtaisia, mutta saavat vangittua erinomaisesti sen tunnelman mikä kyseiseen vuodenaikaan ja säähän kuuluukin.

Animointi on tietysti todella laadukasta ja elokuvasta näkee sen kokemuksen mikä on aiemmasta neljästä elokuvasta syntynyt. Walt Disneyn elämänkerta paljastaa kuinka kauriita ja muita eläimiä tuotiin jopa studioon ja harjoiteltiin piirtämään niiden anatomiaa. Ero Lumikin eläimiin ja Bambin eläimiin onkin hurja.

Kotitehtävä: Animoi kauriin ja jäniksen luistelu jäällä

Tarina

On todella vaikeaa nähdä Bambia tarinana tai satuna. Kuten alussa vihjailin, muistelin Bambin äidin kuolleen ihan elokuvan alussa ja tarina kertoisi kuinka Bambi oppii selviämään metsässä ilman perhettään. No, lopulta kyse olikin metsän ja sen asukkaiden kiertokulun kuvaelmasta. Uutta elämää syntyy ja vanhaa kuolee. Siinä välissä opitaan elämään metsässä, perustamaan perheitä ja varomaan vaaroja.

Jälleen kerran Walt onnistui kuvaamaan yksilön kasvutarinaa ja voimaantumista haasteista huolimatta ja tekemään sen täysin eri tavalla kuin aiemmin.

Hahmot

Kuten elokuvan nimikin kertoo, pääosan vie Bambi, joka syntyy elokuvan alussa metsän prinssinä. Bambi on Lumikille, Pinocchiolle ja Dumbolle tyypillisesti hyvin viaton ja vähäsanainen hahmo. Erityisesti elokuvan alkuvaiheessa hän on ympäristön ja muiden hahmojen vietävissä.

Bambin kaveriporukkaan lyöttäytyvät Rumpali, Kukka ja tietysti Faline. Kaikki ovat mainioita hahmoja, mutta erityisesti tykästyin Rumpaliin.

Mukana on myös monia metsäneläimiä ja vaikka muutamille on selvästikin mietitty oma luonne, niitä ei sen tarkemmin esitellä tai seurata. Poikkeus on tietysti Pöllövaari, mutta myyrä, orava ja vastaavat ovat lähinnä luomassa ympäristöön eloa.

Hmm.. Oisko sittenkin pitänyt valita toinen kuva?

Äänet

Elokuvan enkkuäänet sopivat hahmoille kuin nenä päähän. Rumpalin ääni on todella mainio ja suurin syy siihen miksi tykästyin kyseiseen hahmoon. Erityisesti ne kohtaukset joissa Rumpalin äiti toruu poikaansa ovat todella aidon ja sympaattisen oloisia.

Elokuvan ainoa huono puoli on mielestäni sen musiikki tai tarkemmin sanottuna sen ääniefektit. En jostain syystä tykännyt siitä kun tehosteet yritetään mallintaa soittimien avulla. Ukkonen kilahtaa korviini todella ikävästi eikä tuulen ääntä meinaa sellaiseksi tunnistaa. Siitä tulee mieleen se mitä se on, eli kuoron ääni. Fantasiassa soittimien käyttö toimi paljon paremmin, koska kyseessä olikin musiikkikuvaelma, mutta tähän elokuvaan olisin toivonut oikeaa jyrähtelyä.

Lopputulos

Minun on todella vaikea kirjoittaa enempää katselukokemuksestani. Elokuva ei käy kertaakaan tylsäksi ja siinä tapahtuu paljon kerrontaa, mutta toisaalta siinä tapahtuu hyvin vähän. Pöllö opettaa päähenkilöille mitä rakkaus on, Bambi tutustuu ensimmäistä kertaa lumeen ja jäähän, Rumpali tahtoo syödä apiloista vain parhaat palat ja Bambi perustaa lopulta oman perheensä. Tämä animaatiohelmi täytyy itse kokea. Siinä missä Lumikki, Pinocchio ja Dumbo kertovat selkeän tarinan, Bambista ei oikein voi kertoa muuta kuin metsäpalosta ja Bambin äidin kuolemasta.

Vaikka Bambi sisältää kerronnallisia kohtauksia, on se ennenkaikkea voimakas kokemus, ei satu.

Muistan lapsena kuinka yksi talven leikeistä oli sellainen myyräleikki, jossa hankeen tehtiin polkuja eli myyrätunneleita. Se oli yksi parhaimpia leikkejä mitä harrastettiin. Kyse ei lopulta ollut mistään muusta kuin tunneliverkoston tamppaamisesta hankeen, mutta se voima oli siinä leikin aikaisessa kokemuksessa. Vähän ontuva vertaus, mutta koetan tällä nyt selittää sitä miksi Bambista on niin vaikea kirjoittaa.

Tässä on mielestäni myös Walt Disneyn taika. Hän osasi rakentaa arkisesta elämästä elämää suurempia kokemuksia. Hän näki sen taian mikä luo tavanomaisesta hetkestä niin kauniin ja mieleenpainuvan ja sai sen välitettyä animaatioidensa kautta. Kaiken ei tarvitse olla niin valtavan suurta seikkailua vaan ihmeellinen kokemus löytyy vaikkapa niityllä hyppimisestä tai jäällä luistelusta.

Ja näinhän se on. Nuotion katselu voi olla yhtä vaikuttava kokemus kuin laiteajelu huvipuistossa. Nämä pienet hetket taitavat olla myös minun motiivinani kun lähdin tähän animaatiohommaan mukaan. Pakko todeta näin Bambin jälkeen, että niitä olenkin saanut.

Hieman tuntuu haikealta siirtyä Disneyn klassikoissa eteenpäin, koska kuulemani perusteella elokuvat muuttuvat jollain tasolla. Uskon kuitenkin, että monia hyviä ja ikimuistoisia hetkiä on kuitenkin vielä tulossa. Vai mitä mieltä olet? Ovatko nämä viisi ensimmäistä klassikkoa täysin omaa luokkaansa?

Ystäväsi,

Guf