Kuumia suhteita, Disneyn valloitusretkiä ja paljon muuta! – Huhtikuun tärpit

Ah, huhtikuu! Olemme saaneet nauttia ensimmäisistä lämpimistä päivistä ja kevään haistaa ilmasta. Ei hassumpaa! Ihme kyllä, pääsiäinen ja aprillipäivä eivät ole juuri näkyneet animaatioissa. Eivät tosin minunkaan elämässä. Pääsiäinen on itselleni lähinnä neljän päivän vapaa, eikä pääsiäisherkutkaan iske, koska yritän vähän seurata syömisiäni.

Ne asiat, mitkä tästä kuusta ovat jääneet päällimmäiseksi mieleeni, ovat Disney + -uutiset, She-Ran ensimmäinen tuotantokausi ja Laika-studion uusin Missing Link -elokuva. Näitä asioita ja paljon muuta käsitellään tämän kuun uutiskoosteessa.

Jos pidät tästä artikkelista, niin olisin todella kiitollinen mikäli jakaisit sen some-tileilläsi. Jaettu ilo on paras ilo! Kiitos!

Disney-uutiset

Aloitellaan Disneyllä. Disney+:sta on saatu vihdoin lisää tietoa. Sen hinnaksi tulee 6.99 dollaria, joka on euroissa tietysti vähemmän. Saa nähdä onko summa meillä kuitenkin sama. Joka tapauksessa hinta olisi muita striimipalveluita edullisempi. Se on tietysti hyvä asia, sillä Disney+:n tarjonta ei tule korvaamaan tarjonnallaan muita vastaavia palveluita. Amerikassa palvelu aukeaa tämän vuoden lopulla, mutta me täällä Suomessa saamme todennäköisesti odotella ensi vuoden puolelle.

Kuten jo aiemmin todettu, Disney+:lle on tulossa kaikki Disneyn animaatioklassikot. Myös uutta on luvassa ja ainakin Monsterit Oy:sta on luvattu animaatiosarjaa.

Vaikka Disney on jo kasvanut hurjaa vauhtia, ei aluevaltauksille näy loppua. Jotku jopa haluavat tulla syödyksi kyseisen firman toimesta ja yksi näin toivovista on peliyritys Nexon. Hintaa tälle korealaiselle peliyhtiölle on arvioitu 13.2 miljardia dollaria, mutta olisi rahalle vastinettakin, koska se omistukseen kuuluvat ainakin MapleStory, Final Fantasy XIV ja Counter-Strike Online. Disney ei ole tiettävästi ottanut tähän vielä kantaa.

Disney tosiaan omistaa nykyään jo niin paljon, että jopa faneilla on vaikeus pysyä perässä. CartoonBrew julkaisi hahmottamista helpottamaan hienon kuvan, josta tarkistaa ison yhtiön omistukset.

Ei siis ihme jos jotain Disneyn tuotoksista jää näkemättä. Näin on käynyt ainakin Disnerd Dreamsin Paulalle, joka teki mielenkiintoisen artikkelin 6 katsomatta jääneestä Disney-elokuvasta. Kannattaa käydä lukaisemassa!

Toinen etu (tai haitta) tällaisesta paisumisesta ovat tietysti Disneyn työntekijöiden palkat. Tai ainakin johdon palkat. Abigail Disney, Waltin veljen lapsenlapsi, kiinnitti huomiota Bob Igerin palkkaan. Disneyn toimarina Bob tienasi vuonna 2018 peräti 65.6 miljoonaa dollaria. Abigailin mielestä tämä on ikävää siksi, että pahnan pohjimmaiset eivät tienaa edes sen vertaa että tulisivat toimeen. Hän laski, että Igerin bonuksilla jokainen Disneylandissä työskentelevä voisi saada 15% palkankorotuksen ja siltikin toimitusjohtajalle jäisi 10 miljoonaa omiin taskuihinsa.

Abigail ei hyökkää Bob Igeriä vastaan tai edes kyseenalaista sitä etteikö hän ansaitsisi rahoja, vaan kritiikki koskee nimenomaan sitä etteivät kaikki Disneyllä työskentelevät tule palkallaan toimeen. Minimipalkka kun pyörii siellä 11-15 dollarin paikkeilla tuntia kohden. Se on kieltämättä aika vähän. Ongelma tuskin on pelkästään Disneyllä, mutta aihe on ehdottomasti sellainen mistä olisi syytä keskustella.

Aprilli-päivä

Ennen kuin jätetään Disney taas rauhaa, niin pakko mainita omat aprilli-mokat. Ensimmäinen oli Rotoscopers.com -sivuston uutinen, jossa he väittivät, että Chicken Littlestä olisi tulossa toinen osa. Ehdin ajatella, että tästäpä tulee hyvä uutinen tännekin ja tajusin mokani vasta kun klikkasin artikkelin lopussa olevaa linkkiä.

Toinen pila oli taas Animation Magazinen käsialaa. He väittivät uutisessaan, että Disney olisi kehittelemässä 2D animaatioita Foxin elokuvaklassikoista. Ensiksi olin innoissani siitä, että Disney ylipäänsä panostaa käsin piirrettyyn animaatioon, mutta naama meni hieman kurtulle kun näin nimikkeet. Mukana oli muun muassa sellaisia nimiä kuin All About Eve, The Grapes of Wrath ja Sweet Charlotte. Mietin, että miten noista saa millään tavalla kiinnostavaa animaatiota aikaiseksi.

Lankesitko sinä johonkin aprillipilaan?

Laika

Onneksi Laika-studion Missing Link -elokuva ei ollut aprillipilaa vaan se nähtiin jopa täällä Suomen elokuvateattereissa. En päässyt sitä näkemään, mutta hienoa, että se oli levityksessä meilläkin. Trailereiden ja klippien perusteella elokuva näyttää ja kuulostaa todella hyvältä.

Tässä viimeisimmässä klipissä on mainio esimerkki elokuvan nokkelasta sanailusta.

Laikan studiosta on todella hyvää kuvaa tässä lyhyessä dokkarissa. Tuo on taatusti sellainen paikka, jossa voisi viettää kuukausia eikä senkään jälkeen kyllästyisi.

Trailerit

Late Lammas on saamassa uuden elokuvan ja aprillipäivänä siitä julkaistiin uusi traileri. Leffa ei ole kuitenkaan pila, sillä siitä on traileria nähty jo aiemminkin. Late Lampaassa minua on kiehtonut aina se miten puhumattomista otuksista saadaan täyspitkä elokuva, joka kuitenkin jaksaa pitää mielenkiinnon ylhäällä. No, tuskin näitä tehtäis mikäli niitä ei kukaan katso.

Traileri ainakin on tuttua Aardmania.

MGM valmistautuu Halloweeniin hyvissä ajoin. Yhtiö julkaisi trailerin elokuvasta The Addams Family ja hahmot näyttävät mielestäni miltä kuuluukin. Mikäli huutaminen ja kohkaaminen saadaan pidettyä poissa ja musta huumori pidettyä irvokkaan klassisena, elokuvasta tulee taatusti hyvä lisä loppusyksystä nautittavien joukkoon.

The Secret Life Of Pets 2 sai vihdoin trailerinsa. Kummasti Illumination tuntuu löytävän näihin nimikkeihinsä uusia vitsejä. Pitää vain toivoa ettei tänä keväänä nähdä, joka elokuvan alussa sitä vanhaa koirien moshausta, joka kieltämättä ehti käydä hieman tylsäksi. No, ainakin lapsilla oli hauskaa leffaa odotellessa.

Toisaalta aina voi kysyä, että miksi ihmeessä minä päädyin näkemään kyseisen kohtauksen uudelleen ja uudelleen. Kröhöm, tässä tämä traileri.

Yksi indie-skenen isoimpia juttuja Missingin Linkin kanssa on ollut tämä ranskalainen I Lost My Body. Ihan syystäkin sillä ainakin tämä teaseri näyttää todella lupaavalta. Toivottavasti saamme sen levitykseen myös tänne Suomeenkin.

Signe Baumane on tunnettu naisen minä-kuvan tutkisteluista omissa elokuvissaan. Uusi työnalla oleva My Love Affair With Marriage jatkaa samalla linjalla. Jos traileri kolahtaa, niin kannattaa seurata taitelijan Vimeo-sivua sillä ainakin edellinen elokuva tuli sinne katsottavaksi, maksua vastaan tietysti.

Lopuksi vielä peliaiheinen traileri. #BLUD on vielä tekeillä, mutta näyttää jo nyt houkuttelevalta. Ulkoasu on kuin suoraan jostain animaatiosta. Immersiota syö ainoastaan se, että koko peli on ylhäältä päin seurattava, mutta muu kuvakulma olisikin ollut ehkä liian vaikea toteuttaa tämän tyyppisessä pelissä.

Blogijutut

Aprillipäivän kunniaksi Ani-täti palasi muistelemaan Agapion vanhoja dubbauksia. Hän listasi asioita, jotka tekivät Agapiosta niin tunnistettavan ja omaleimaisen. Toisessa artikkelissaan hän esittelee Calimero-sarjan sitaatteja. Minulle sarja on tuntemattomampia, mutta tämä juttu sai kyllä kiinnostuksen heräämään. Ehkäpä jossain vaiheessa kaivan sarjan jostain itselleni.

Agapiosta on muuten mainio juttu HS-sivustolla, mutta valitettavasti se on nyt maksumuurin takana. Jos sinulla on kuitenkin HS:n tilaus voimassa, niin googlaa “Agapio HS”.

Keräilijän keitaalla nähtiin Pegasus Funko Pop -versiona. Siitä tulikin mieleeni kysyä teiltä, että haluatteko minun esittelevät animaatioihin liittyviä eri tavaroita ja figuureja? Nämä Funko Popit ja vastaavat ovat varmasti kaikille tuttuja, mutta uskon löytäväni tavaraa sellaisista tuotteista, joiden leffat ja sarjat eivät ole niin tuttuja.

Arana esitteli lisää anime-sarjojen avausmusiikkia. Erityisesti mieleeni jäi Dororon alussa nähtävä nasaali tulkinta. Miten ihmisestä voi lähteä noin korkeita ja kimeitä ääniä?

Hanna, tuo housuton kirjailijamme, esitteli meille tukun uutta animea. Paitsi, että saimme listan kevät-kauden uutuuksista, pääsimme tutustumaan tarkemmin Psycho-Pass -nimiseen teokseen.

Lyhärit

Thistle One on apokalyptinen CGI 3S-animaatio, jonka teossa on ollut mukana yli 50 artistia. Huh! Itse “tarina” ei tajuntaa räjäyttele, mutta animaatio ja grafiikka on todella hienoa.

FREIGHT kuvaa mainiosti vastuun ja velvollisuuden synnyttämää taakkaa. Se on onnistuttu välittämään tässä pätkässä todella hyvin. Loppu sai minutkin reagoimaan.

Rapunzel (tai Tähkäpää) on meille tuttu suht tuoreen Disney-klassikon ja animaatiosarjan ansiosta. Siinä olemme saaneet tutustua sankarilliseen ja elinvoimaisaan versioon kyseisestä hahmosta, mutta tulkintoja on toki muitakin. Tässä kauniisti animoidussa lyhärissä esitellään myös vahva naishahmo…

HBO:lla pyörii sellainen animaatio-sarja kuin HBO Backstories. Siinä näyttelijät kertovat tarinoita elokuvien ja sarjojen kulisseista. Yksi ”hauskimmista” on tämä Game of Thronesta kertova, jossa päädytään kuumaan läiskimiskisaan ja hieman huonolla lopputuloksella. Khania ei kannata ärsyttää!

The Hunter on eräänlainen vastaisku pikaruokamarkkinoille. Tai se kääntää asetelmat toisinpäin. Hurjinta siinä on se, että se on hyvin kuvaava. Ainoa ero todellisuuteen on se, että roolit ovat päinvastoin. Pistää miettimään.

Spring on todella kaunis lyhäri kevään tulosta. Paitsi että animaatiuo on visuaalisesti hieno, sen äänet toimivat myös todella hyvin. Suurin osa katsomistani lyhäreistä on animaattorien tekemiä, jolloin äänimaailma jää paitsioon. Tämä on kuitenkin monella eri tapaa onnistunut teos.

Olisin niin mielelläni todennut, että tässä Hot Tea -animaatiossa päähenkilö on kuin minä, mutta ikäväkseni joudun toteamaan ettei meikäläisen fysiikka taida ihan riittää. Hemaiseva punapää olen toki itsekin, mutta siihen ne yhtäläisyydetkin sitten päättyvät. Auttaiskohan jos vaihtaisin kahvin teehen?

Pour 588 on animaatio, jonka traileria olen säilyttänyt viime syksyn festarikierroksilta asti ja odottanut kokonaista tekelettä. Nyt se saatiin vihdoin kaikkien katsottavaksi Vimeoon ja hienosti animoitu tekele onkin kyseessä. Lyhäri ottaa kantaa nykyiseen opiskelutyyllin, jossa oppi ikään kuin kaadetaan oppilaan päähän ulkoa oppimisen kautta. Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin suosittelen lämpimästi Lissu Lehtimajan sarjakuvaa Paulo Freiren ajatuksista.

Hellyyttävää kaaosta tarjoaa Maca & Roni -sarja, jota mielellään näkisi enemmänkin. Animaatioiden sisältö on kauheea kohkausta ja kaaosta, mutta persoonalliset hahmot synnyttävät sympatiaa. Vai voiko joku sanoa, että kodin siivoaminen ennen isännän kotiintuloa olisi jotenkin omaperäinen idea?

Forget Me Not kuvaa hyvin miten monipuolista animaatiota 3D:llä voi saada aikaan jos oikeasti haluaa. Tämän lyhärin erottaa nukkeanimaatiosta 3D:ksi vain muutaman pienen yksityiskohdan ansiosta. Tunteikas teos!

On mukavaa kuulla animaatioissa pohjoismaisia kieliä ja tässä kuussa sitä tarjoaa lyhäri Ur Aska. Kumppanin muutosta ja irtipäästämisen teemaa on käsitelty lyhäreissä tähän malliin usein, mutta halusin tämän nostaa esille sen vuoksi, että siinä on selvästi mukana teemoja, joita ei uskalleta kauheasti hyödyntää. Ja tämäkin on hyvä esimerkki siitä ettei 3D-animaation tarvitse näyttää 3D:ltä.

Seuraavaksi pakollisety Mikki-lyhärit, joista olemme saaneet nauttia tässä kuussa kahteen kertaan. Ensimmäisessä pätkässä väläytellään hienoa musiikkia Australian maisemissa. Toisessa taas otetaan kohteeksi maalaismaisemat.

Cabin Pressure muistuttaa samalla välttämään liikaa nipottamista, mutta myös varomaan sitä milloin pantaa löysää.

Varoittavana tarinana toimii myös No, I Don’t Want to Dance. Tanssiminen ei ole leikin asia!

Nevada on yksi niistä lyhäriestä, jonka julkistamista ollaan saatu odotella syksystä asti. Kyseessä on erään parin ajatuksia sen jälkeen kun sängyssä tapahtuu vahinko. Tällä kertaa draama ei kaiva kovin syvältä, vaan nyt mennään kepeämmällä otteella. On noissa kalusteissa ja tavaroissa varmaan ollut melkoinen näpertäminen!

Päätetään tämä lyhäri-osio murounelmaan. Sweetie O’s kertoo miehestä, joka löytää tylsään harmaaseen arkeen väriä lapsuuden muroista. Kuten arvata saattaa, överiksi menee.

Musiikkivideot

Tässä kuussa tutkaani tarttui kaksi sellaista musiikkianimaatioita, jotka halusin tännekin nostaa. Ne ovat teemaltaan ja tunnelmaltaa hyvinkin poikkeavia, mutta onnistuvat fiiliksen välittämisessä todella hyvin.

Lil Dicky on minulle outo räppäri, mutta maailmalla ilmeisen tunnettu. Hänen Earth -kappaleensa ottaa kantaan tähän pinnalla olevaan luonto-kysymykseen ja tekee sen hyvin virkistävällä ja humoristisella tavalla. Videon lopussa kerrotaan mistä aiheesta voi lukea ja katsoa lisää.

Ei tämä seuraavakaan artisti sen tutumpi ole, mutta Kriill – Your Eyes, Will I Ever kolahti minuun kovaa. Kappale ja animaatio toimii mielestäni todella hyvin yksiin ja jo pelkästään animaatiossa on tärkeä opetus lopussa.

Tähän voimakkaaseen musiikkivideoon on hyvä lopettaa. Jos hankitte kesäheiloja, niin muistakaa pitää heistä hyvää huolta. Yksi hyvä tapa levittää rakkautta on tietysti jakaa tämä artikkeli muillekin. Kröhöm…

Jos mielestäsi koonnista jäi jokin tärkeä juttu pois tai haluat ilmiantaa jonkun videon, blogin tai artikkelin, niin laita ihmeessä siitä tuohon kommentteihin. Disqus saattaa olla ranttu linkkien kanssa, mutta minä käyn erikseen hyväksymässä, jos ei heti mene läpi. Ehdottomasti myös omia juttuja saa mainostaa.

Joko muuten tsekkasit tekemäni jutun She-Rasta?

Oikein hyvää ja aurinkoista alkavaa toukokuuta sinulle ja palataan taas Muumien merkeissä asiaan!

Ystäväsi,

Guf

Share
Tweet
Pin
+1
Share