Miehekästä menoa ilman miehiä – She-Ra and the Princesses of Power

Kuukausikoosteissa olen pariin otteeseen fiilistellyt Netflixin uuden She-Ra -sarjan trailereita. Trailerit ovat näyttäneet todella hyviltä ja nyt pääsiäisenä ajattelin hyödyntää neljän päivän vapaitani ja vihdoin tutustua itse jaksoihin.

On hienoa, että viime aikoina olemme saaneet lisää naispuolisia sankareita. Miesotuksena ainoa huolenaiheeni oli se, että onko koko sarja suunnattu naiskatsojille. En tosin osaa sanoa miten se vaikuttaisi katselukokemukseeni.

Tätä kirjoittaessa ehdin katsoa kahdeksan jaksoa ensimmäisestä kaudesta. Jo se, että olen näinkin pitkällä, kertoo siitä, että sarja toimii ainakin jollain tasolla. Ennen kuin mennään siihen tarkemmin, käydään läpi sarjan alkuasetelma ja sen keskeisimmät hahmot.

Juoni ja hahmot

Varoitan jo tässä vaiheessa, että vaikka pyrin välttämään spoilereita, joudun artikkelia varten paljastamaan jotain. Jos sarja kiinnostaa sinua ja haluat kokea kaiken ensimmäistä kertaa katsomalla sen, niin jätä tämä juttu väliin ja käynnistä Netflix.

She-Ra and the Princesses of Power on DreamWorks Animationin Netflixiin tekemä sarja. Tätä ei pidä sekoittaa vuonna 1985 julkaistuun samannimiseen animaatioon, joka oli silloisen He-Man -sarjan spin-off. Kyseistä sarjasta on poimittu, se että She-Ra taistelee kapinallisten riveissä Hordakin joukkoja vastaan ja heidän tavoitteena on vapauttaa Etheria. Käytännössä nimet ovat pysyneet samoina, mutta hahmojen ulkoasut ovat täysin erit. Katsomistani jaksoista tunnistin vain Hordakin.

Adora

Päähenkilönä on Adora, joka saa miekasta She-Ran voimat. Alussa hän taistelee Hordakin joukoissa osana Hordea (suomennettu Koplaksi), mutta jo ensimmäisessä jaksossa huomaa ettei kaikki ole kuten hän on kuvitellut. Adoran menneisyydestä paljastetaan vain se, että hänet on ilmeisesti adoptoitu Hordeen jo tyttönä. Siten pohjimmiltaa hyvis on saatu taistelemaan pahan riveissä.

Adora

Catra

Catra oli Adoran paras ystävä Hordessa, mutta kun Adora siirtyy Rebellionin riveihin, Catrasta tulee hänen vastustajansa. Catralla on tavoitteena kasvaa joskus isoksi tekijäksi eikä hän halua heittää hukkaan Hordessa tekemäänsä työtä. Siksi entisistä ystävyksistä tulee vastustajat ja heidän välilleen kehkeytyy viha-rakkaus -suhde.

Adora ja Catra

Catran tavoite ei mielestäni käy järkeen, koska Adora on She-Rana merkittävä tekijä ja hänen rinnallaan Catralla olisi mahdollisuus haalia melkoisesti menestystä ja kunniaa. Ainoa syy minkä keksin moiselle ratkaisulle olisi se, että Catra pyrkisi Hordakiksi Hordakin paikalle. Nämä ovat niitä seikkoja, joita näkee kun halutaan oikaista juonikuvioissa.

Glimmer ja Bow

Glimmer ja Bow auttavat Adoraa siirtymään Rebellionin mukaan ja kolmikosta tuleekin pian ystävykset. Glimmer on prinsessa kuten moni muukin sarjan hahmoista ja Bow on hänen paras ystävänsä. Glimmer osaa teleportata ja Bow on taas nimensä mukaisesti hyvä käyttämään joustaan.

Bow ja Glimmer

Mielenkiintoista sarjan hahmoissa on se, että siinä ei ole perinteisiä sukupuolirooleja vaan kuka tahansa voisi periaatteessa olla mitä tahansa. Katsomissani jaksoissa ei ole puhuttu kertaakaan vielä ihastumisista tai rakastumisista vaan ainoastaan ystävyydestä. Jossain kohdissa ystävyys on tulkittavissa joksikin syvemmäksi, mutta sen toteaminen jää katsojan vastuulle. Myöskään ketään ei “hassusti” kolautella tai kenenkään ulkonäöstä ei huomautella. Sen ansiosta sarja tuntuu puutteistaan huolimatta raikkaalta.

She-Ra muistuttaa paljon Avatar-sarjaa, mutta ei ole niin realistinen kuin Avartar. Kuten aiemmin sanoin, She-Ra oikoo paljon, kuten tällaiset nuorten sarjat tuppaavat tekemään. Esimerkiksi ei ole kovin uskottavaa, että sodat ovat teinien hartioilla ja että panssarivaunu räjähtää kun sen tykin piippu halkaistaan kahtia. Eräässä jaksossa räjäytellään robotteja heittelemällä niitä lautasilla ja ampumalla kakkukuorrutetta. Tietysti tällaisissa sarjoissa pitää jo valmistautua siihen, että katsoo tuollaiset asiat läpi sormien, mutta koska realismi on itselleni tärkeä tekijä animaatioissa (tai missä tahansa viihteessä), lasken sen puutteen miinukseksi She-Ran kohdalla.

Tarkennuksena vielä, että en tarkoita realismilla sitä, että mikä on oikeasti mahdollista vaan sitä, että mikä voisi olla oikeasti mahdollista kulloisessakin maailmassa. Esimerkiksi Avatarissa sankarit pärjäävät hyvin yksittäisissä kahakoissa, mutta sotiin tarvitaan jo muiden apua. She-rassa taas Horden parhaat soturin koostuvat tunaroivista teineistä, eikä prinsessat saa siitäkään huolimatta kukistettua Hordakin sortoa. Pelkästään She-Ran yksistään pitäisi pystyä tekemään merkittävää tuhoa vihollisen leirissä.

Animaatio ja piirrostyyli

Animaatio näyttää hyvältä ja piirrostyyli miellyttää ainakin minun silmääni. Hahmoista huomaa anime-vaikutteita ja taustoista taas jotain hyvin eurooppalaista tyyliä. Erityisesti kaupunki- ja luontohahmotelmat ovat tyylikkäitä. Välillä joidenkin taustalla olevien hahmojen piirteet tuntuvat liian pelkistetyiltä, mutta se voi olla budjetti-kysymys. Kaiken tarkkaan piirtäminen ja animointi kun kysyy sekä aikaa että rahaa.

Taustat ovat saaneet vaikutteita Moebius -scifisarjakuvista.

Loppufiilikset

She-Rasta huokuu lapsuudesta tuttujen toimintasarjojen nostalgia. Asioita välillä yksinkertaistetaan realismin kustannuksella ja taistelut ovat hyvin pelkistettyjä. Mukana on myös teinielämää, juhlia ja ihmissuhdekiemuroita samalla kun muita prinsessoja yritetään saada mukaan vastarintaan. Uutta taas tarjoaa raikkaan värikäs ulkoasu sekä romukoppaan heitetyt perinteiset sukupuoliroolit. On virkistävää myös nähdä kuinka vähän sarjassa on tarpeetonta väkivaltaa ja toisen kustannuksella nauramista.  

Miinuksena on kuitenkin se, että asioita ei uskalleta avata syvemmin. Prinsessa, joka on valittu oman valtakuntansa joukkojen johtajaksi saa kotiarestia kuningatar-äidiltään kun on osallistunut kahakkaan liian innokkaasti. Vaikka ympärillä riehuu sota, se ei tunnu vaikuttavan hahmojen mielialaan juuri millään tavalla. She-Rakin saa yllättävän lempeän vastaanoton vaikka hän on ollut mukana taisteluissa, joissa on kuollut monia vastarintaliikkeen jäseniä.

She-Ra and the Princesses of Power on siis ihan kelpo välipala animaatiosarjojen joukossa jos ei ota sitä liian vakavasti. Se näyttää hyvältä ja ääninäyttely toimii. Netflix tarjoaa dubbauksen ja tekstityksen useilla kielillä, joten senkin puolesta vaihtoehtoja riittää.

Tätä kirjoittaessa oven takana on jo toinen kausi. Voi hyvinkin olla, että tutustun siihenkin jos tämän ensimmäisen kauden loppu syventää maailmaa ja hahmoja.

Joko sinä olet nähnyt sarjan? Mitä mieltä olet siitä?

Hyvää pääsiäistä!

Ystäväsi,

Guf

Share
Tweet
Pin
Share
Share