Muumilaakso – Hitti vai huti?

Uutta Muumi-sarjaa on odotettu jo pitkään. Jo pelkästään tekijöiden IndieGogo -kampanjasta on melkein pari vuotta aikaa. Uutta sarjaa on hypetetty monella eri syyllä. Kyseessä olisi suomalainen teos, jonka työstämiseen käytetään paljon rahaa, aikaa ja nimekkäitä tekijöitä. Lupauksiin kuului myös se, että teos olisi uskollinen Tove Janssonin alkuperäiselle visiolle ja sen myötä sarja olisi myös aikuisia puhuttava.

No miten lupaukset lunastettiin?

Tänään on Muumilaakson virallinen TV-ensi-ilta. Televisiosta se näytetään illalla klo 20, mutta Areenalla ensimmäinen jakso on katsottavissa jo nyt. Mikäli et ole sitä katsonut, tee se ensin ennen kuin luet tämän jutun. Voidaan sitten vertailla sitä, että olemmeko samaa mieltä.

Ensimmäisen jakson nimi on ”Pikku Myy tuli taloon”. Jakson alku on todella kaunista katsottavaa ja erityisesti ihastuin alkutunnarin ulkonäköön. Harmi ettei koko sarjaa tehty samalla tyylillä. Alkutunnari paljastaa myös muumitalon syntyperän.

Sarja ei ole juurikaan ehtinyt vanhentua kun heti päästään vitsailemaan muumien alastomuudella. Muumipappa riisuu pyjamansa päältä ja Muumipeikko tuntee olonsa kiusaantuneeksi riisuuntumisesta vaikka siinä ei luonnollisesti ole mitään järkeä. No, saatiinpahan se asia päiväjärjestyksestä…

Muumilaakson ulkoasu

Sarjan ulkoasusta paistaa 3D-fiilis siten, että kaikki on jotenkin isoa ja kömpelöä. Vaikka yksityiskohtiin on panostettu siten, että esimerkiksi muumien turkin pehmeys on selvästi nähtävissä, on talon ja huonekalujen pinnat isoa ja kömpelöä. Muumilaakson tarinoissahan olemme saaneet tottua todella yksityiskohtaisiin taustoihin.

Tässä uudessa sarjassa pinnat näyttävät hieman siltä, että pahvi olisi yritetty maalata oikean näköiseksi kun taas vanhassa oli enemmän tekstuuria. En ole koskaan tietokoneella yrittänyt luoda ”piirroksia” 3D-mallinnuksella mutta väittäisin, että pintojen ominaisuudet on helpompi toteuttaa käsin piirtämällä. Se selittäisi sen miksi vanhoissa piirretyissä maailma tuntuu eloisemmalta ja yksityiskohtaisemmalta vaikka kuvanlaatu on ollut silloin paljon heikompaa.

Toinen tietokoneanimaation helmasynti on saman mallin kopioiminen moneen kertaan. Pikku Myyn sisaruksia on vain kaksi ja loput ovat niiden klooneja. Edes pieni vaihtelu olisi ollut suotavaa. Jo pelkkä vaatteiden värin muuttaminen olisi tehnyt paljon.

Pikku Myyn sisarukset ovat klooneja
Vanhassa sarjassa Pikku Myyn sisaruksissa on eroja samankaltaisuudesta huolimatta

Kerronta

Eräs Muumilaakson tarinoiden ominaispiirre oli viipyilevä tarinankerronta. Itse asiassa sen kakkoskautta kritisoitiin juuri siitä, että siinä kerrontaan tuli vauhtia roimasti lisää. Valitettavasti Muumilaakso sortuu samaan.

Esimerkiksi vanhassa sarjassa Muumipeikko rakentaa taloa pitkään ja huolella. Ensin hän siirtelee kiviä oikeaan paikkaan ja välillä ehtii nukkuakin rakennustyömaalla (vai oliko se saatanan työmaa?) ja uneksia valmiista talostaan.

Tässä uudessa sarjassa hän nakuttelee lautoja toisiinsa pienessä montaasissa ja talo on sitten valmis. Pian se kuitenkin vajoaa hiekkaan ja pian ollaan jo rakentamassa uutta jättiläiskilpikonnan päälle.

Toki Muumilaaksossakin on keskustelua ja rauhallisempia hetkiä, mutta silti niistä jää fiilis, että ne ovat vain tarinallisesti välttämättömiä. Vanha sarja muistetaan juuri pitkistä ja nokkelista dialogeista. Esimerkiksi Mörön ensi esiintymistä odoteltiin muumitalon ”olohuoneessa” ja keskusteltiin tilanteesta pitkään ja hartaasti.

”Sinä vaikutat tyytyväiseltä elämääsi.”
”Eipä sillä väliä. Täällä ollaan. Eikö olekin mukavaa.”

Kiire välittyy myös siten, että millään ei ole oikein mitään seurauksia muumien elämään. Kun Muumilaakson tarinoissa joku päätti tehdä jotain, niihin valmistauduttiin kuten oikeassakin elämässä. Kuten jo aiemmin totesin, esimerkiksi Muumipeikko rakensi taloaan pitkään ja hartaasti. Myös retkiä valmisteltiin huolella ja jos joku piti hälyttää apuun, joku tosiaan kävi kyseisen hahmon hakemassa paikalle.

Tässä Muumilaakson ensimmäisessä jaksossa Muumipeikko rakentaa talon hetkessä (tai ainakaan ajan kuluminen ei välity katsojalle) ja pian se vajoaa hiekkaan. Tuntuu nipottamiselta sanoa näin, mutta mikään ei vajoa hiekkaan niin kuin se tässä tekee ja olisi ollut hienoa jos talosta olisi jäänyt edes rauniot rannalle muistuttamaan sattuneesta.

Selvästikin tekijät ovat pyrkineet tuomaan esille vanhan sarjan eeppisyyttä sillä, että seuraava talo rakennetaan jättiläiskilpikonnan päälle, mutta sekin tuntuu yhdentekevältä, koska kukaan ei selitä kilpikonnaa millään lailla. Se on sääli, koska juuri tarinoista syntyy merkitykset asioille.

Tämä kohtaus näyttää hyvältä, mutta tuntuu irralliselta ja merkityksettömältä

Lisää esimerkkejä ovat muumien avantopuuhaat talonsa pihalla (milloin muumitalon vieressä on ollut lampi??) ja Hemulin yhtäkkinen tulo pilaamaan kokon (missä kuuluisat Poliisimestarin hälyttämiset paikalle??).

Pihalampi ilmestyi yhtäkkiä muumitalon edustalle. Tuskin tullaan sitä näkemään myöhemmin.
Kuka teki nämä lavasteet ja milloin?
Miksi Hemuli on niin ilkeä ja mihin tuo letku johtaa?

Loppufiilikset

On ikävää olla näin tarkka yksityiskohtien suhteen, koska haluan todella pitää tästä sarjasta. Sitä on kuitenkin mainostettu kirjoille uskollisena, aikuisille sopivana ja suuren budjetin sarjana, mutta valitettavasti se vaikuttaa kompastuvan ihan samoihin ongelmiin kuin muutkin nykyiset lastensarjat.

Tämän jutun perusteella odotin sarjasta enemmän. Kuva Ylen artikkelista.

Tässä ensimmäisessä jaksossa en siis löytänyt mitään sitä mistä sarjaa on hypetetty. No, ensi-illassa esitettiin eri jakso ja tämä oli vasta alku. Hyvissä sarjoissa kokonaisuus kasvaa jakso jaksolta ja pian ollaankin täydessä vauhdissa. Täytyy toivoa, että tässä esittelemäni puutteet ovat vain tämän jakson ongelmia vaikka sisäinen pessimistini haluaisi niputtaa ne tuotantotiimin tekemiksi valinnoiksi, jotka täytyy vain niellä jos teoksesta haluaa nauttia.

Aion ehdottomasti katsoa seuraavankin jakson ja toivottavasti saan yllättyä positiivisesti. Ainakin tulevien jaksojen nimet ovat kutkuttavia.

Joko sinä katsoit ensimmäisen jakson? Mitä pidit?

Ystäväsi,

Guf