Muuten hemuli vie telkien taa

Nuuskamuikkunen ja Puistonvartija esittelee meille taas uudenlaisen Muumilaakson. Tuo Muumilaakso ottaa käsittelyyn hyvin pienen ja tunnelmallisen kohdan laakson metsästä ja luo suljetun tilan, melkein kuin leikkikodin, jossa saamme nauttia hetken sen väen kohelluksesta.

Uutena hahmokaartiin liittyvät puuhiset, puistonvartija ja poliisi. Jottei ihan peeksi mene koko homma, niin mukaan mahtuu myös yksi ämmä, eli metsänväki. Erityisesti puuhiset ja metsänväki kiehtovat omaa tonttumieltäni ja mielelläni näkisin näiden otusten edesottamuksia lisää. Puuhisia nähdään jo jaksossa Kultainen häntä, mutta vain hyvin pienessä roolissa.

Muumipeikko, Niiskuneiti ja Pikku Myy ovat ilmeisesti palaamassa Hattivattien saarelta, kunnes Pikku Myy joutuu erilleen kyyhkyläisistä. Nuuskamuikkunen on lepuuttelemassa hermojaan, kunnes törmää Pikku Myyhyn. Siihen hermoloma sitten päättyykin.

Pikku Myy esittelee meille laululahjojaan, joissa tosin on enemmän nokkeluutta kuin tekniikkaa. Se tuskin haittaa, koska harvoinpa sitä laulavaa Myytä pääsee kuulemaan. Laulussa esitellään Hemulin tyrmä ja Nuuskamuikkunen haluaisi puistonvartijan sinne. Tavallaan vahti elää jo omassa tyrmässään, koska on aidannut metsään alueen, jonne on pääsy kielletty ja jossa hän hoitaa pensaitaan. Nuuskamuikkusta siis risoo, että joku on ominut itselleen kaistaleen metsää, jonka pitäisi kuitenkin olla avoin kaikille kulkijoille. Ehkäpä se kertoo enemmän Muikkusesta kuin vartijasta.

Puistosta löytyvät puuhiset, joita Myy ei alkuun tunnista vaikka hän oli työskentelemässä samassa teatterissa, jota jotkut puuhiset tulivat katsomaan. Toinen vastaavanlainen ihmetystä herättävä kohtaus on se kun Nuuskamuikkunen puhuttelee Myytä kuin olisi tavannut hänet vasta. Tai kuin he olisivat suhteellisen etäisiä toisilleen. Muikkunen sanoo Myytä “pikkuiseksi” ja “Pikku Mymmeliksi”. No, se viitannee siihen kuinka itsenäisesti Myy touhuaa Muumilaaksossa ja että Nuuskamuikkunen tuntee Mymmelin paremmin kuin Myyn.

Mainiosta musiikista saamme nauttia jälleen kun puuhiset alkavat seuraamaan Nuuskamuikkusta ja tämä yrittää päästä niistä eroon. Pikku Myy totutusti ilkeilee sen minkä ehtii. En ole oikein vieläkään tottunut tähän ilkeään Myyhyn. Eikös se kuitenkin Larsin sarjakuvissa ollut tällainen vai onko minulla ihan väärä käsitys?

Kuten jo aiemmin todettu, Muumilaakso on moneen kertaan syytänyt lisää bensaa fanien spekulaatioille Nuuskamuikkusen ja Muumipeikon suhteesta. Voi olla, että tämä on täysin tahatonta, mutta tässäkin jaksossa on kohtaus, josta on todella vaikea uskoa ettei asia ole edes käynyt tekijöiden mielessä. Tosin on sarjassa paljon myös viitteitä siihen ettei faneja ole juuri konsultoitu ja ehkäpä siksi tällaisia vahinkoja on päässyt lipsahtamaan mukaan.

Kohtaus, jota tarkoitan, on se kun Myy paljastaa Nuuskamuikkuselle, että Muumipeikko ja Niiskuneiti ovat pulassa poltettuaan puistonvartijan kyltit. Myy sanoo, että “Tunnet heidät kyllä, ja sinun ansiosta heidän pöyheät peränsä ovat nyt matkalla putkaan”. Tästä Nuuskamuikkunen hoksaa heti kenestä on kyse ja huudahtaa, että “Muumipeikko!”. Voi olla, että tässä yritettiin vain saada Myy sanomaan jotain nokkelaa, mutta jokainen fanitaidetta nähnyt osaa arvata mihin nämä tällaiset dialogit johtavat.

Kuten alussa mainitsin, selvästikään jakso ei ole sama tarina kuin Toven Viimeinen juhannus vaan pieni palanen siitä. Muumilaakso-sarja on muutenkin ottanut jaksoissaan tiukemman fokuksen näihin tarinoihin. Sen sijaan, että edes yritetään luoda jotain elämää suurempaa teosta, nämä jaksot mahtuvat kämmenten sisään ja se voi olla ihan tarkoituskin. Näistä tulee sellainen fiilis, että ne mahtuvat pienen vilttimajan sisään, jossa pienen hassuttelun ja seikkailun päälle on helppo nukahtaa. Jos jaksoa tarkastelee tätä ajatusta vasten, se on ihan kelpo tunnelmointia.

Mitä mieltä sinä olet jaksosta? Tiedän, että jotkut ovat odottaneet tältä paljon. Täyttikö tarina sinun odotuksesi? Miksi?

Ystäväsi,

Guf