Näkymätön lapsi

Näkymätön lapsi on tarina, jonka tulkitseminen on aina suuri riski. Syynä siihen on se, että tarina koskettaa monia ihmisiä todella intiimillä tavalla. Monille se on tarina henkilökohtaisesta eheytymisestä ja minän löytämisestä. Siksi pelkäsin, että tämä kaunis ja koskettava tarina peittyy Muumilaaksossa vitsailun ja kohelluksen alle. Onneksi näin ei päässyt käymään.

Muumilaakson tarinoissa Ninni ilmestyy muumitalolle heti jakson alussa, mutta Muumilaaksossa rytmitys on hiukan eri. Tuutikki käy pelastamassa Ninnin tädin luota, mutta hukkaa hänet metsässä sumuun. Muumipeikko kuitenkin löytää hänet ja vie muumitalolle. Tutustuminen käy todella nopeaa ja kohtauksissa soi svengaava musiikki. Tunnelma on siis miellyttävä ja kotoisa.

Muitakin muutoksia on. Esimerkiksi Toven sadussa Muumipappa ehdottaa näkymättömyyteen lääkärikäyntiä ja Muumilaakson tarinoissa taas hän muistaa isoäidin lääkärikirjan. Tässä versiossa hän kuitenkin luottaa muumien vaistoon ja siihen että parannuskeino keksitään ennemmin tai myöhemmin. Hänen keinonsa ovat kuitenkin itsekkäät, koska niillä saadaan vain tekosyy kuunnella hänen muistelmiaan.

Kuten olen aiemmissa jaksoesittelyissäni kirjoittanut, Muumilaakso sortuu pieniin oikomisiin. Niin käy nytkin. En olisi asiaan tarttunut tälläkin kertaa, mutta nyt se tapahtuu muutenkin hieman oudosti. Kuten todettu, Muumipeikko löytää Ninnin metsästä eikä siksi Tuutikki ole esittelemässä häntä muumiperheelle. He eivät siis tiedä, että Ninni on Ninni tai muutenkaan hänestä mitään. Nukutun yön jälkeen Muumipappa kuitenkin toteaa, että “Emme me tarvitse mitään taikajuomia. Me parannamme yhden näkymättömän tytön vaistojemme avulla”. Mistä ihmeestä Muumipappa tietää näkymättömän olennon tytöksi? Myös Muumimma pukee Ninnin rusettiin ja hameeseen juuri ennen kuin hän kertoo nimensä ja paljastuu tytöksi.

Oletus kalskahtaa ikävästi korvaan siitäkin syystä, että tarinan taustat tuntien oletus saa ehkäpä kohtuuttomat mittasuhteet. On tietystikin oma valinta haluaako yksityiskohtaan takertua ja että miten sen tulkitsee, mutta on hieman varomatonta vetää automaattisesti yhdysviivat tyttöjen ja näkymättömyyden välille. Toisaalta asian voi toki nähdä positiivisena siksi, koska se samalla nostaa esille selkeän todellisuudesta valitettavan tutun epäkohdan.

Pitää muistaa myös se, että Muumilaakson vahvuus on ollut se, että sen hahmot ovat epätäydellisiä ja sanovat ja tekevät asioita, jotka katsojan pitää itse oivaltaa. Hyvä esimerkki tästä on se kun Muumipeikko ja Ninni ovat ulkona keräilemässä omenoita ja Muumipeikko toteaa, että “Kun on hyödyllinen, niin ei kohta muista olevansa läpinäkyvä laisinkaan!”. Tämä neuvo esittää aika kovia arvoja ja on aika huono neuvo. Ongelmat eivät katoa tekemällä enemmän toisille vaan, kuten tarinan opetus kuuluukin, tulemalla esiin ja tekemällä asioita, jotka itse kokee tarpeellisiksi. Muumipeikko tajuaa tämän myöhemmin ja ymmärtää lopulta mitä isoäidin neuvo tarkoittaa.

Jakso erottuu siinäkin mielessä edukseen, että kohellus ja vitsailu jäävät taka-alalle. Vitsailua toki on, mutta se kohdistuu käsiteltyyn aiheeseen eli näkymättömyyten, joten se istuu nyt kokonaisuuteen paremmin. Edelleen kuitenkin ihmettelen sitä miten Muumilaakson tarinoiden tempo on paljon hitaampaa, mutta silti sen jaksoihin mahtuu sisällöllisesti enemmän. Joku minua viisaampi voisi avata tätä.

Ja hei! Ethän jää näkymättömäksi, vaan kirjoita ihmeessä mielipiteesi ja/tai löydöksesi tähän jaksoon liittyen. Mielelläni kuulisin myös miten sinuun tämä Toven tarina ja Muumilaakson tarinoiden vastaava jakso ovat vaikuttaneet.

Ystäväsi,

Guf

Share
Tweet
Pin
+1
Share