Saludos Amigos – Ei klassikko, mutta merkittävä

Kuten Bambi-esittelyssä kirjoitin, oli jotenkin surullista päättää viiden ensimmäisen Disney-klassikon katselu ja siirtyä eteenpäin. Varsinkin kun näitä sota-ajan klassikoita ei ole pidetty klassikko-statuksen arvoisina. Walt Disneyn elämänkerran lukeneena tiedän näistä teoksista vain sen, että niiden tarkoituksena oli helpottaa Disneyn talousahdinkoa tilanteessa, jossa Disneyn studio oli annettu armeijan käyttöön ja kaikki liikenevä resurssi upotettiin ammuksiin ja sotakoneistoon.

Kun muut animaattorit tuottivat sotapropagandaa, Walt itse vieraili Etelä-Amerikassa ja sieltä löytyikin markkina, joka ei ollut samanlaisessa sodan kaaoksessa kuin muu maailma. Siksi tämä Saludos Amigoskin on teemaltaan kotoisin sieltä.

Dokumenttielokuva

Aika pian selviää, että kyseessä on muutamasta lyhäristä koostuva dokumenttielokuva. Disney-tyyliin tämäkin dokumentti sisältää life actionia ja hahmot ovat mukana kertojan apuna kokemassa ja tuomassa kohtauksiin vitsikkyyttä. Kuvaavasti tämä kuudes klassikko nimettiin Suomessa joissain julkaisuversioissa Oppitunniksi ja sellainen se oikeastaan onkin. Vaikka se opettaa jotain eteläamerikkalaisesta kulttuurista, se tekee sen hyvin disneymäiseen tyyliin. Realismia siis leikataan satumaisuuden ja leikkisyyden nimissä.

Oppitunti opettaa meille esimerkiksi lentokoneen anatomiaa.

Kokonaisuutena elokuva on sopivan pituinen eli 40 minuuttia. Nämä tällaiset Disney-lyhärit ovat ok yksi kerrallaan, mutta useamman pätkän koontina ne alkavat puuduttaa. 40 minuuttia oli ehdoton maksimi ja taisin pienen tauonkin pitää välissä. Tarinallisesti yksikään lyhäreistä ei tarjoa paljoa ja ne koostuvat tuttuun tapaan pitkistä ja voimakkaista kohtauksista, joissa puheen sijaan pyritään esittämään asia visuaalisesti.

Saludos Amigosia on todella vaikeaa esitellä. Se pitää sisällään laadukasta animaatiota ja kerrontaa, mutta en voi olla pettymättä Lumikin, Pinocchion, Dumbon ja Bambin jälkeen. Mietinkin pitkään, että kannattaako minun näitä 6-10 klassikoita esitellä, mutta hetkensä se on tässäkin.

Erityisesti viimeinen lyhäri on mielenkiintoinen kahdesta syystä. Paitsi, että se sisältää todella sujuvaa animointia tanssiliikkeiden muodossa, niin saamme nähdä Jose Cariocan ensiesiintymisen. Jose oli lapsena yksi suosikkihahmoistani. Parhaan vaikutuksen se teki juuri Don Rosan sarjakuvissa. Siksi tämä papukaija nostaa aina nostalgian pintaan kun törmään siihen.

On mielenkiintoista saada pieni maistiainen Disneyn animaattoreiden työskentelytavoista ja luonnoksista. Paitsi, että Walt oli melkoinen visionääri, uskon myös, että yksi Disney-studion menestyksen suurimpia syitä oli jatkuva opiskelu ja harjoittelu. Asioita ei tehty vain sieltä studiopöydältä käsin vaan uutta tietoa ja osaamista hankittiin jatkuvasti. Se loi animaatio-alalle sellaiset standardit, joihin on harva pystynyt.

Tuossa vekottimessa tuskin toimii wi-fi…

Hahmot

Jose Cariocan tuossa jo esittelinkin. Mukana ovat myös Aku, Hessu ja Pedro. Aku ja Hessu ovat juuri sellaisia kuin mitä heidät on noissa varhaisissa lyhäreissä totuttu näkemään. Pedro on taas uusi tuttavuus. Hänet esitellään tarinassa, jossa hän pääsee ensimmäistä kertaa toimittamaan postia, mutta haasteeksi tulee haastava sää Aconcagua-vuoren ympärillä.

Aku Ankka
Hessu Hopo
Pedro

DVD-levy

Koska itse levy, jossa elokuva tulee, sisältää niin vähän lisämateriaalia, en tee siitä erillistä artikkelia vaan esittelen sen tässä. Elokuvan lisäksi mukana on puolen tunnin dokumentti nimeltään ”South of the Border With Disney”.

Kyseinen dokumentti kertoo Disneyn tiimin Etelä-Amerikan kiertueesta ja se on itse asiassa tehty samoihin aikoihin. Se kertoo siitä, miten monet Saludos Amigosin ideoista syntyivät ja paljastaa myös sellaisia ideoita, jotka eivät koskaan valmiiseen teokseen päässeet.

Koska dokumentti kertoo sellaisia asioita Disneystä ja sen toiminnasta mitä muissa dokumenteissä ei paljasteta, kannattaa tämä DVD hankkia jos Disneyn historia kiinnostaa. Puoli tuntia on kuitenkin ihan kiitettävästi materiaalia eikä hintakaan ole este jos CDonin alennuksia malttaa odotella. Valitettavasti se jää samalla myös ainoksi syyksi ostolle.

Palataan elokuvaan

Jos minä saisin päättää, Saludos Amigos ei kuuluisi Disney-klassikoiden listaan. Se ei tarkoita kuitenkaan, että elokuva on huono. Vaikka sen katsoo ihan mielellään jo pelkästään sen historiallisen arvon vuoksi, niin se poikkeaa todella paljon viidestä ensimmäisestä klassikosta, että se sopisi paremmin Silly Symphonyn ja muiden lyhärikokoelmien joukkoon.

Olen siis ihan tyytyväinen että katsoin tämän ja 40 minuutin pituutensa ansioista sen voi katsoa joskus uudestaankin. Vaikuttavuudessaan se ei yllä lähellekään Fantasiaa vaikka Fantasiassa oli omat haasteensa jo pelkän pituutensa vuoksi, mutta Saludos Amigos on ihan hyvää animaatiota, svengaavaa musiikkia, kauniita värejä ja nostalgisia hahmoja.


Ensi viikolla esittelen Dumbon blu-rayn, koska se unohtui alkuperäisestä aikataulustaan. Ensi kuussa on kuitenkin luvassa ihan jotain muuta. Nimittäin esittelen ensimmäisen lukijatoiveen eli erään hänen lapsuuteen kuuluneen animen. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Oikein hyvää ystävänpäivää sinulle ja palataan taas ensi viikolla!

Ystäväsi,

Guf

Share
Tweet
Pin
Share
Share