5 asiaa mitä vuosi animaatioiden parissa on minulle opettanut

Nyt on Animaahisia tullut kirjoiteltua aktiivisesti vuoden verran ja ajattelin, että olisi mukava pohdiskella sitä mitä olen animaatioista oppinut tänä aikana. Matka on ollut hieno ja tuntuu vain siltä, että nälkä kasvaa syödessä. Mitä enemmän animaatioita katsoo ja alaa seurailee, sitä enemmän siihen rakastuu.

ANIMAATIOTA AJATELLAAN EDELLEEN GENRENÄ

Vaikka animaatiot ovat oma taiteenlajinsa, niin se edelleen niputetaan erilliseksi video- ja elokuvataiteen alalajiksi. Isoimmat erottelut näkee lähinnä animaation ja animen sekä lasten- ja nuorten ja aikuisten animaatioiden kesken. Todellisuudessa se on yhtä hölmöä kuin väittäisi esimerkiksi musiikkia ja kirjoja omaksi genreikseen.

Animaatio on taidemuoto, jonka sisällä on valtavasti vaihtelua. Kaksi ihmistä voi kehua animaatiota toisilleen, mutta puhua silti aivan eri asiasta. Otetaan vaikka esimerkki, jossa kaksi kaverusta hoksaa, että molemmat pitävät animaatiosta ja sopivat yhteisestä leffaillasta. He sopivat, että molemmat tuovat iltaa yhden animaatioelokuvan. Illalla kuitenkin selviää, että toinen on katsonut vain animea ja toinen nukkeanimaatioita. Yhteinen hetki voi olla molemmille iso pettymys. Toki oletamme, että ystävykset ovat avoimia uusille asioille ja löytävät uusia kiinnostuksen kohteita toistensa kokoelmista, mutta tämä silti kuvaa hyvin animaatiotaiteen sisällä olevaa variaatiota.

ANIMAATION SISÄISTÄ LOKEROINTIA TEHDÄÄN LÄHINNÄ VAIN TEKOTAVAN MUKAAN

Tästä päästään sujuvasti seuraavaan huomiooni. Animaatioita ei tyypillisesti erotella toisistaan perinteisten genrerajojen mukaan, vaan tekotavan mukaan. Kuten edellä mainitussa esimerkissa, toinen kaveruksista pitää animesta ja toinen nukkeanimaatioista. En ole kuullut kenenkään sanovan, että ”Minä pidän sci-fi -aiheisista nukkeanimaatioista”.

Anime-puolella genre-erottelua jo hieman näkee, mutta ei vielä siinä mittakaavassa kuin vaikkapa musiikissa, kirjallisuudessa ja elokuvissa. Jos joku sanoisi pitävänsä kirjoista, niin se saa lähinnä ajattelemaan, että kannattaako kyseisen kaverin kanssa keskustella asiasta enempää. Saman reaktion saa kun sanoo pitävänsä juna-aiheisista animaatioista.

Tämän takia minä käyn harvoin kirjakaupoissa…

Ehkä tämä johtuu siitä, että eri genren sisäisiä animaatioita on suht vähän. Ja se taas johtunee siitä, että animaatiota yleensäkin tehdään suhteellisen vähän.

ANIMAATIOTA TEHDÄÄN SUHTEELLISEN VÄHÄN

Olen koonnut tätä Animaahis-sivustoa varten itselleni listaa animaatioista ja olen saanut siihen kerättyä animaatiosarjoja noin 5100 kappaletta (tiedän, aika surullista). Se on iso määrä, mutta kun muistetaan, että siinä on mukana teoksia ihan animaation alkuajoista lähtien sisältäen animen, niin noin 90 vuoden ajalle se tarkoittaa ”vain” noin 56 uutta kansainvälisesti julkaistua animaatiosarjaa joka vuosi.

Vertailun vuoksi vuonna 2016 pelkästään Yhdysvalloissa julkaistiin televisiosarjoja miltei 500 kappaletta. Tietysti oma listani ei ole täydellinen, mutta luvut antavat osviittaa mittasuhteista.

Keräilijälle tilanne on siitä kiitollinen, että pienempi tuotantomäärä tarkoittaa vähemmän hankittavaa, mutta tiettyä genreä rakastava voi joutua tinkimään rajoistaan ennemmin tai myöhemmin. Vai kuinka monta fantasia-aiheista aikuisten animaatiota osaat nimetä? Tai kuinka monta urheiluaiheista animea tulee mie… Eiku hetkinen, ei mitään…

ANIMAATIOITA PIDETÄÄN EDELLEEN LASTEN JUTTUINA

Vaikka koko animaation historian ajan osa julkaistuista animaatioista on puhtaasti aikuisille suunnattua, tuota tyyliä pidetään hyvin lapsellisena. Se johtunee siitä, että suurin osa televisiossa nähdystä animaatiosta on lapsille suunnattua. Samoin eri striimausalustoilla animaatio löytyy sieltä ”for kids” -osastolta.

Syynä voi nähdä senkin, että edelleen iso osa elokuvien ja sarjojen päähahmoista on lapsia tai teini-ikäisiä ja jutut noihin ikiin sopivia. Vaikka puhtaasti aikuiseen makuun suunnattuja animaatioita löytyy, edelleen studiolla on se iso riski, että oman fanikuntansa löytänyt teos ammutaan alas. Hyvä esimerkki tästä on Tuca and Bertie, jonka Netflix lopetti ensimmäiseen kauteen vaikka sarja löysi omat katsojansa eli aikuiset naiset.

EN EHDI MITENKÄÄN KATSOA KAIKKIA ANIMAATIOITA

Viimeinen huomio on se, että en tule mitenkään onnistumaan katsoa kaikkea animaatiota vaikka haluaisinkin. Vaikka määrät ovat verrattain pieniä, on tarjonta silti runsas. Olen jo vuoden aikana katsonut paljon, mutta silti edelleen esimerkiksi Disneyn klassikoiden kohdalla olen menossa vasta yhdeksännessä. Sitä tietysti hidastaa se, että haluan kirjoittaa kokemuksistani sitä mukaa, mutta ei anneta sen häiritä. Tämähän on kuitenkin matka, eikä kilpailu.

Jotta kuitenkaan muilla ei olisi samaa ongelmaa, yritän rakentaa tulevaisuudessa Animaahista siihen suuntaan, että se helpottaisi sinua kiinnostavien teosten löytämistä. Yksi kokeilu tähän liittyen on se, että testinä julkaisin pari lyhytanimaatiota yksittäisinä postauksina kuluvan viikon aikana. Olen tagannut ne tietyillä avainsanoilla, joilla vastaavia voi sitten hakea. Tarkoitus on laajentaa sama idea sarjoihin ja elokuviin, mutta vielä pähkäilen muutaman yksityiskohdan toteuttamista.

Loppuun vielä tärkeä kysymys johon kaipaisin vastaustasi ja olisin todella kiitollinen jos vastaisit edes lyhyesti. Minua kiinnostaa siis tietää, että kaipaatko sinä sellaista yhteistä animaatioyhteisöä, jossa voisi vapaasti keskustella kyseisestä taide muodosta? Jos, niin millä alustalla haluaisit keskustelua käydä? Oisko se Facebook, Discord, foorumi, Twitter tai vaikkapa ihan jossain livetapahtumassa?

Palataan pian!

Ystäväsi,

Guf