Loader image
Loader image
Back to Top

Apulaisten manipulointia ja kostonhimoa

Apulaisten manipulointia ja kostonhimoa

Vappu saapui ja siihen valmistauduttiin myös Muumilaaksossa. Tai no, ei nyt varsinaisesti, mutta jakson “Muumimamman apulainen” siivousteema sopii hyvin tähän hetkeen. Päästäänkö jaksosta kuitenkaan juhlatuulelle vai onko kyseessä mieltä latistava kokemus?

Koko homma lähtee käyntiin Vilijonkan siivousintoilusta. Muumimamma on vierailulla Vilijonkan luona ja ihastelee tämän järjestyksessä olevaa kotiaan. Pian päästään muumitalolle ja Muumimamma saa kuulla ettei kunnon äiti päästä kotiaan sellaiseen kuntoon kuin mitä heidän talonsa on.

Minusta Muumimamma on aina ollut hyvin järjestelmällinen ja siisti eikä muumitalossa ole mielestäni ollut koskaan moitteen varaa. Muumilaaksolle tyypilliseen tapaan sääntöjä muutetaan hieman aiheeseen sopivammaksi ja yhtäkkiä Muumimammastakin on tullut sohvatyynyjen alle likaisia astioita jemmaava ja kotitöitä kammoksuva boheemi otus. Ja muistinko mainita, että muumitalossa kasvaa puu? Siis ihan oikea puu elävä puu! Niin niin! Just se sama puu joka on ollut siellä aina.. Eiku, hetkinen…

No joo, ei pääse tiikeri raidoistaan, eikä Muumilaakso tilanteen mukaan elävistä improvisaatioistaan. Mennään siis eteenpäin!

Vilijonka on vihdoin epämiellyttävä oma itsensä. Juuri sellainen mihin olemme saaneet tottua jo Muumilaakson tarinoista lähtien. Hieman tuntemattomampi tapaus ilmestyy pian Muumimamman hätiin, kun hän päättää napata Vilijonkan vihjeestä vaarin ja palkata itselleen apulaisen. Oven taakse ilmestyy kirjoista ja sarjakuvista tuttu Miska. Yllättäen Miskalla on miehen ääni, mutta koska itselläni ei ole mitään hajua hahmon alkuperäisestä sukupuolesta, niin ei haittaa yhtään.

Miska on todella tunteellinen tapaus, jolla on heikko itsetunto. Vaikka hän tekee jaksossa kaikki siivousapulaiselle tyypilliset kliseet aina yöllisistä yli-innokkaista siivoussessioista lähtien, on hahmo mielestäni jakson parasta antia. Tämän voi tulkita myös kritiikiksi kyseistä jaksoa kohtaan, sillä Miskan tulevaisuutta ei jää pohtimaan millään tavalla. Ainoa asia mikä jäi mieleen oli ajatus siitä, että onkohan Muumimamman kostonhimoiset ajatukset (ja lopulta toteutukset) ihan ok?

En tiedä, että kertooko tämä enemmän minusta kuin jaksosta, mutta minä todella jäin harmittelemaan Muumimamman reaktioita Vilijonkan touhuun. Kyllä, Vilijonkka edustaa sitä ikävää ihmisryhmää, jolle julkinen habitus määrittää ihmisarvon, mutta mistä Muumimamma lopulta kantaa kaunaa? Siis ainoat asiat mitä Vilijonkka lopulta jaksossa teki, oli se, että keskittyi eniten oman kotinsa siisteyteen, yritti tuputtaa tätä samaa ideaa eteenpäin ja kehoitti Muumimammaa hankkimaan kotiapulaisen.

Muumimamma taas epävarmuudessaan lähti mukaan Vilijonkan touhuun ja sitten fantasioi turhautumisensa takia Vilijonkalle kostamista. Lopussa nähty kostohan oli siis pelkkää kiusantekoa ja senkin toteuttamiseen usutettiin sivullinen henkilö. Miskahan vaikutti olevan yhtä helposti manipuloitavissa kuin Muumimamma itse.

Tämä pohdinta nyt todistanee vain sen, ettei aikuisen pitäisi katsoa lasten animaatioita. Vaikka siinä on muutamia vitsejä, jotka ovat muka “silmänisku aikuisille”, sen teemat eivät kestä lähempää tarkastelua. Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta itse nautin hyvissä animaatioissa siinä, että ne houkuttelevat pohdiskelemaan asioita syvemmin vielä kokemuksen jälkeenkin ja niistä löytyy uusia kerroksia. Valitettavasti tämän jakson teemojen pohdiskelu saa minut vain kysymään itseltäni, että otankohan nyt asiat liian vakavasti.

Mitä mieltä sinä olet? Otanko Muumilaakson turhan vakavasti vai kaipaatko sinäkin syvempää kerrontaa?

Oikein hyvää vappua sinulle!

Ystäväsi,

Guf

Share