Musiikkia, mielikuvitusta ja epäkorrektiutta – Make Mine Music

Kolme caballeroa oli minulle todella iso pettymys ja siksi suhtaudun tähän Make Mine Music -klassikkoon varauksella. Musiikki- ja tanssiaiheiset animaatiot ei muutenkaan minuun oikein kolahda, eikä Fantasiakaan ollut niitä suosikkeihini kuuluvia. Mietinkin, että kannattaako tätä katsoa ollenkaan, mutta koska se on kuitenkin ostettu, niin katsottavahan se on.

Siinä missä Fantasia on ehyt kokonaisuus ja fokus on sinfonioissa, niin Make Mine Music on paljon laajempi kattaus. Fantasiassa yksittäiseen osioon uppoudutaan huolella, mutta tässä kokoelmassa yksittäiset osiot ovat välipaloja. Välipaloilla tarkoitan sitä, että yksittäiset osiot ovat kuin Disneyn Silly Symphonies -lyhäreitä omine vitseineen ja yksittäisine tarinoineen.

Martinit ja Coyt

Hyvä esimerkki tästä on elokuvan aloittava “Martinit ja Coyt”. Siinä päästään tutustumaan entisajan Amerikassa asustavaan kahteen sukuun, joilla on kana kynittävänä toistensa kanssa. Pätkä on yllättävän hyvä ja se antaa toivoa sille, että koko elokuva voi sittenkin toimia. Nyt oli nimittäin saatu ensimmäiseen osioon musiikki ja tanssi siihen muotoon, että se viihdytti.

Tämä ensimmäinen lyhäri on siitä mielenkiintoinen, että se kertoo folkin kautta oman totuutensa siitä millainen Yhdysvaltojen historia oli. Erityisesti Appalakkien vuoristoista tunnetaan 1800 -luvulta monia tarinoita siitä kuinka suvut kävivät keskenään sukupolvien yli kestäviä verisiä yhteenottoja. Siksi tämä kyseinen pätkä hipoo omalla tavallaan hyvän maun rajoja ja nykypäivänä tehtynä aiheuttaisi taatusti oman some-myrskynsä. No, tavallaan se teki sen jo kertaalleen, koska jenkki-version videoinnista se jätettiin kokonaan pois. Syynä ei ollut kuitenkaan epäkorrektius vaan se ettei ampumista pidetty lapsille sopivana.

Suisto sininen

Tästä yhtä aikaa humoristisesta ja traagisesta aiheesta päästään heti rauhallisempiin maisemiin.” Suisto sininen” soi samalla kun haikara tanssii meille ja samalla kuvan liikehdintä muistuttaa jo enemmän Fantasiaa, vaikkakaan se ei ole niin hienostunutta ja viimeisteltyä kuin siinä. Onneksi kappale ei ole pitkä, koska musiikki on todella hidastempoista ja nukuttavaa.

All the Cats join in

Jazzista nautitaan nuorten kahvilasvengin kautta. Tässä pätkässä asiat “piirretään” sitä mukaan kun tarina etenee ja ruudussa pyörii jatkuvasti lyijykynä. Ehkä tästä syystä animaatiosta ei ole haluttu tehdä Disneyn hengen vastaisesti kovinkaan yksityiskohtaista vaan tyyli on todella pelkistettyä. Taustat ovat korvattu pelkillä väreillä.

Silmiin pistää se kuinka “täydellisiksi” nuoret on piirretty ja valinta on ilmeisen tarkoituksellista. Sen paljastaa kohtaus, jossa naiselle kynä piirtää hieman runsaammat muodot, mutta koska mies ei hänestä ole sen vuoksi kiinnostunut, naisen vartalo piirretään sutjakkaammaksi. Toisessa kohtauksessa, jossa napataan väkeä mukaan auton kyytiin, pysäkille jätetään selvästikin nörtimpi tapaus. Myös yksi poikkeavasti pukeutunut mies heitetään kahvilasta pihalle.

Haikea balladi

Vauhti laskee taas ja pätkässä “Haikea balladi” kurkitaan ulos ikkunasta samalla kun ulkona sataa ja on kylmää. Huomaa kuinka Disneyllä on selvästikin tutkittu kuvan ja sävelen yhteyttä. Toisaalta huomaa kyllä senkin, että nämä pätkät ovat tehty paljon tiukemmalla budjetilla kuin Fantasiassa. Jäljessä kun on havaittavissa pientä rosoisuutta ja viimeistelyssä on selvästikin säästelty.

Casey mailan varressa

Omasta lapsuudestani muistan ne Disney-lyhärit, joissa Hessu ja Aku esittelevät katsojille erilaisia urheilulajeja ja harrastuksia. “Casey mailan varressa” jatkaa samaa linjaa, mutta mutta paljon musikaallisemmin. Tarinan loppu on yllättävä ja mukana on hieman itseironiaakin Disneyn omia tuotantoja kohtaan.

Pekka ja susi

Elokuvasta erottuu selkeästi edukseen sellainen satu-aiheinen pätkä kuin “Pekka ja susi”. Kyseessä on kokonaisuuden pisin tarina ja varsin hauska sellainen. Tässä pätkässä on eniten Fantasiaa orkesterisävellyksineen, soittimineen ja juontajineen. Itse asiassa tarina kertoo, että sen pitikin alunperin olla osa lopullista Fantasiaa, mutta jäi siitä sitten syystä tai toisesta pois.

Hauskana yksityiskohtana kaikki tekstit ovat venäjäksi, mikä oli tuolloin rohkea veto, koska niihin aikoihin alkoi Venäjän ja Yhdysvaltojen välinen kylmä sota hiljalleen rakentua ja kommunistiksi syytettiin jo melkoisen vähäisistäkin syistä. Samaan osoitteluun sortui itse Walt Disneykin sen jälkeen kun ammattiyhdistykset saivat jalansijaa studiossa ja työntekijät aloittivat lakkoilun.

Yhteenveto

Elokuvakokonaisuuden ulkoasussa, kerronnassa, musiikissa ja yleislaadussa on paljon vaihtelua. Siitä huomaa, että kyseessä on tietynlainen palapeli, joka kursittiin kasaan yksittäisistä teoksista. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että se ei tee tästä paketista mitenkään huonoa vaan pakko todeta, että viihdyin sen parissa jopa enemmän kuin Fantasian kanssa. Toki en voi kiistää sitä, että Fantasia on paljon ehyempi kokonaisuus ja taiteellisesti ihan omaa luokkaansa, mutta ehkä tiukemman rytminsä ansiosta Make Mine Music jaksaa pitää minun mielenkiintoani enemmän yllä.

Yllätys tämä elokuva oli siinäkin mielessä, että odotukseni olivat Saludos Amigosin ja The Three Caballerosin jälkeen todella alhaalla. Nyt uskallan tarttua seuraavaan kolmeen kokoelma-klassikkoon ihan eri innolla!

DVD-levy

Elokuvan DVD-levyltä löytyy kolme lyhäriä:

  • Symphony Hour
  • The Band Concert
  • Farmyard Symphony

Kaikki näistä ovat luonnollisesti aiheeseen sopivia, eli hyvin musikaalisia. Symphony Hour ja The Band Concert ovat Mikki-lyhäreitä ja Farmyard Symphony taas osa Silly Symphonies -sarjaa.

Muuta lisämateriaalia ei tältä levyltä löydykään.

Vaikka tiedän ettei tämä klassikko ole monenkaan mieleen, niin silti kuulisin, että mikä on sinun suosikkisi näistä pätkistä? Kirjoita kommenttisi tuohon alas.

Ystäväsi

Guf