Loader image
Loader image
Back to Top

Muumilaakson kevätlaulu?

Muumilaakson kevätlaulu?

“No niin. Se kevätlaulu. Jotain uutta. Yksi osa odotusta. Kaksi osaa kevätkaihoa. Ja loput, hillitöntä yksinolon hurmaa!”

Kun katsoin Muumilaakson ensimmäistä jaksoa, en voinut olla pohtimatta kuinka suuressa ristiriidassa mielestäni tekijöiden puheet olivat lopullisen tuotoksen kanssa. En vain löytänyt sitä muumien maailmaan liitettyä filosofista viisautta tai rauhallista hetkestä nauttimista.

Viikonloppuna katsoin Muumilaakson tekemisestä kertovan dokumentin ja ajatus siitä vahvistui, että jotain odottamisen arvoista on tulossa.

Muumilaakson toisessa osassa pääsimme vihdoin näkemään Nuuskamuikkusen ja uskon, että ainakin osalle tuotti suurta iloa nähdä Piisamirotta. Mutta suurin näkemisen arvoinen asia oli se, että vihdoin tämä sarja alkoi lunastaa niitä lupauksia joita olemme siitä saanut kuulla!

Ensimmäisen jakson jälkeen Twitter ja muu some on käynyt kuumana mielipiteistä Muumilaakson puolesta ja vastaan. Eräs harmistus tuntuu monelle olevan se ettei tunnari ole suomeksi. Tässä on tosin käynyt pieni väärinkäsitys sillä tunnari ei ole millään kielellä. Sekaannusta aiheutti ilmeisesti ensimmäisen kohtauksen alussa kuultu kappale.

Itse tunnari on mielestäni todella kaunis ja yhdistettynä kauniiseen taiteeseen, se on yksi parhaimpia näkemiäni. Sitä katsoisi mielellään pitempäänkin.

Jo Muumilaakson tarinoista asti on liikkunut jos jonkinmoisia spekulaatioita siitä, että onko Nuuskamuikkusella ja Muumipeikolla romanttinen suhde. No, tämä jakso on sille aiheelle Kevätlaulu. *wink wink*

”Olet hyvä muumi, mutten voi ajatella sinua nyt. Tänä iltana minä olen yksin lauluni kanssa.”

Nipsu on oma itsensä. Hänellä on heti ensi esiintymisessään bisnesideat mielessä ja kuten arvata saattaa, hieman heikolla menestyksellä. Nipsun kohtaus paljastaa samalla erään ison eron mikä Muumilaakson ja Muumilaakson tarinoiden välillä on. Nimittäin Muumilaakson tarinoissa saattoi mennä useampi juoni limittäin jakson aikana. Välillä seurattiin yhtä hahmoa ja seuraavaksi siirryttiin toiseen. Tässä sarjassa (no, vasta kahden jakson perusteella) käsitellään hahmoja yhdessä kohtauksessa ja palataan sitten pääasiaan.

Esimerkiksi nyt Kevätlaulussakin. Ensiksi käydään läpi Niiskuneidin vitsit läpi ja kun se on ohi, siirrytään Nipsuun. Voi olla, että aika kultaa muistot, mutta Muumilaakson tarinoissa taisi hahmojen tarinat elää jatkuvasti omia aikojaan. Tai ainakin sarjasta välittyi sellainen tunne.

”Olen aivan varma, että näillä me tienaamme omaisuuden, niin totta kuin nimeni on Muumipeikko!”
”Vaikka millään ei ole mitään väliä, voitko silti pyytää Myytä lopettamaan?”

Luontoa ja eräilyä rakastavana ihastuin Nuuskamuikkusen leiriin. Ympäröivä luonto on kaunis (tiedän, adjektiivivarastoni on kuivumassa) ja juuri sitä mitä promokuvat ja konseptitaide on lupaillut. Sarjan teosta kertovassa dokumentissa kävi ilmi, että juoksevaa vettä oli vaikea saada sopimaan muuhun graafiseen ilmeeseen, mutta omasta mielestäni siinä onnistuttiin oikein hyvin.

Kohtaus, jossa Nuuskamuikkunen tutustuu Titiuuhun, toimii mielestäni tässä versiossa paljon paremmin. Molemmissa hahmoissa on nyt enemmän särmää ja tunnetta. Itse asiassa nyt kun katsoo Muumilaakson tarinoiden vastaavaa kohtausta, se tuntuu pliisummalta ja riisutummalta, niin tunnelmaltaan kuin graafiselta jäljeltäänkin.

Tässä kohtauksessa on jotain riipivää…

Olen iloinen, että maltoin katsoa vielä toisenkin jakson ja nyt tulen taatusti seuraamaan ensimmäisen tuotantokauden loppuun. Harmi, että ensimmäinen jakso ei ollut näin hyvä ja voidaan vain toivoa ettei se vaikuta tämän seuraavan jakson katsojalukuihin.

Olenko ainoa jolle tulee tästä kohtauksesta mieleen Lumikki ja seitsemän kääpiötä?

Mitä mieltä sinä olet Muumilaaksosta tähän asti? Mikä toimii ja mikä ei?

Ystäväsi,

Guf

Share