Loader image
Loader image
Back to Top

Pennitön ja Suruton – Ensikokemus

Pennitön ja Suruton – Ensikokemus

Minulla on muistoja lapsuudesta, joissa enon luona katson Mikki-seikkailua, jossa hän suutarina nappaa useamman kärpäsen yhdellä iskulla. Myös seikkailu jättiläisen pilvellä jäi mieleen. Olenkin odottanut ja toivonut sitä, että törmäisin jossain noihin tarinoihin ja minulla on kovat toiveet siitä, että se tapahtuu Pennittömän ja Suruttoman katselun myötä.

Make Mine Music palautti uskon näihin Disneyn sota-ajan klassikoihin. Kun siihen lisätään nostalgia, niin olen todella innoissani päästessäni katsomaan tämän Pennittömän ja Suruttoman.

Ilokseni saan huomata, että elokuva alkaa Samu Sirkan johdolla. Onhan hän levyn kannessakin, mutta jotain todella kotoista on siitä, että Samu toimii tarinoiden juontajana. Lieköhän perua noista jouluspesiaaleista?

BONGO

Bongo on minulle uusi tuttavuus. En ole täysin varma olenko törmännyt kyseiseen karhuun sarjakuvissa tai jossain, mutta koska ne kokemukset ovat pyyhkiytyneet muistoistani, pidän tätä kohtaamista uutena.

Bongossa on kieltämättä jotain Hanna Barberan tyyliin sopivaa. Disneyn studiolle tyypilliset kauniit ja yksityiskohtaiset taustat erottavat sen edukseen HB:sta. Ja onpahan mahtavat taustat! Näitä animaatioita katselee jo pelkästään niiden luoman tunnelman vuoksi. Varsinkin Bongon fiilistely metsässä saa tuntemaan kuin olisi itse siellä.

Toinen onnistunut kuvaus on luonnon armottomuus. On helppo allekirjoittaa se kuinka vaarallinen luonto lopulta on. Ensin fiilistelet sitä kuin olisit unelmiesi maassa, mutta kuten tässä Bongon tapauksessa, yö tuo esiin aivan toisenlaisen maailman. Sitähän se erämaassa vaeltaminen onkin. Toisaalta se on onnea ja auvoa, mutta toisaalta se on jatkuvaa selviytymistä ja varmistamista.

Bongo kokee luonnon armottomuuden.

Tämä Bongon pätkä on ehdottomasti nyt yksi suosikeistani. Ainoa mitä en ihan ymmärtänyt oli se läiskimisjuttu. Jos joku yrittää osoittaa minulle rakkautta läpsimällä niin antaa olla koko homma. Toisaalta onhan toki niitäkin joille se on se koko homman ydin, mutta ei mennä nyt siihen. Jokainen taaplaa tavallaan.

Tässä elokuvassa läpsivät niin linnut…
… kuin karhutkin.

Animaatio kertoo Disneyn tavalle tyypillisesti hyvin hyvin pienen tarinan, jonka voisi tavata muutamaan lauseeseen, mutta sisältö syntyy tunnelmista ja tunteista. En ole koskaan ollut tappelu- ja kohelluskohtausten ystävä ja lopun taistelu pitkästyttää hieman tässäkin, mutta muuten pidin jokaisesta sekunnista.

MIKKI JA PAVUNVARSI

Kun Bongon tarina on saatu pakettiin, päästään Mikin, Hessun ja Akun kyytiin. Kaverukset ovat nälässä, mutta alkuperäistarinalle uskollisena he löytävät itsensä taikapapujen avulla jätin pilvien päällä olevasta talosta.

Voiko ahdinkoa enää tämän tarkkemmin kuvata?

Tämä teos on vähän erityisempi johtuen siitä, että sitä pohjustetaan life-actionilla. Vatsastapuhujanuket ja puhuva käsi hieman oudoksuttavat alkuun, mutta pian outous hälvenee ja ne ottaa osaksi tarinaa. On jotenkin ällistyttävää kuinka hyvin Disney on onnistunut yhdistämään life actionin ja animaation toisiinsa jo tuohon aikaan. Toki he ovat sitä harjoitelleet jo aivan studion alkuajoista lähtien, mutta silti. Samu Sirkan näkyessä huomaa kuinka väribalanssi heittää, mutta kohtaukset ovat niin lyhyitä ettei se haittaa.

Tämä on se kaveri juhlista, joka on aina liian vauhdissa ja jolla on aina joku päässään.

Valitettavasti elokuva loppuu kesken, koska olisin toivonut näkeväni alussa mainitsemani räätälitarinan. Ehkä se tulee vastaan viimeisessä sota-ajan klassikossa.

Kaipaamastani tarinasta on maininta dokumentissa.

DVD-levyltä löytyy myös dokumentti, jossa kerrotaan tämän elokuvan valmistumisesta. Siellä vihjataan, että kaipaamani tarina räätäli-Mikistä olisi aiemmin tehty lyhäri. Toinen yllätys oli se, että tämä ei itse asiassa olekaan propaganda-elokuva vaan ensimmäisiä yrityksiä irtautua sodan jälkeen propanganda-töistä ja lähteä uudelleen kehittämään Disneyn studiota.

LOPPUFIILIKSET

Erityisesti elokuvan ensimmäistä osaa, Bongoa, on helppo suositella kaikille. Se ei ole varsinaisesti perinteinen Disney-klassikko, mutta siinä on paljon samoja elementtejä kuin Bambissa ja Dumbossa. Se on kauniisti piirretty ja tunnelmallinen animaatio, josta on helppo pitää. Mikki ja pavunvarsi taas ovat enemmän Mikin, Akun ja Hessun lyhäreissä nähtyä koheltamista, jota itse en jaksaisi enempää kuin juuri sen lyhärin verran.

Kokonaisuutena, levyn dokkari mukaan lukien, teos on sellainen, joka kannattaa animaatio-harrastajan napata hyllyynsä. Kuten dokkari paljastaa, Bongosta oli kaavailtu täyspitkää elokuvaa ja se näkyykin animaation laadussa, joten jo pelkästään senkin takia se on klassikko-statuksensa ansainnut.

Hehkutanko Bongoa liikaa? Mitä mieltä sinä olet siitä?

Ystäväsi,

Guf

Share